Category Archives: Espoo

Glomsånin koski ja Bembölen myllyt

Glomsånin koski on aika pieni varsinkin näin syksyllä mutta pitihän tännekin nyt tulla, varsinkin kun netistä ei meinaa löytyä melkein mitään tästä paikasta.

Koski on hyvin piilotettu 110-tieltä Kehä II:lle vievän rampin vieressä.

Miten tänne sitten pääsee? Autolla kun ajaa Ylämyllyntielle ja kävelee sitten mäkeä alaspäin taas ja seuraa katua rampin lähelle puusillan päälle. Tähän yleinen tie loppuu tai no, jatkuuhan se polkuna puron molemmin puolin, mutta polku on kasvanut melkein umpeen. Koska täällä voi olla vaikka mitä ötököitä, kannattaa laittaa kunnon kumisaappaat ja vetää sukat housulahkeiden päälle.

Tosiaan, polku vie kosken molemmin puolin jonkun verran ylöspäin, mutta kovin helposti ei pääse ihan veden viereen. Kovin iso koski ei tosiaan ole, mutta ehkä pitäisi tulla uudestaan kun lumet sulaa tai kovan sateen jälkeen.

Puron oikealla puolella näkee vielä Bembölen myllyn rauniot. Jos ollaan tarkkoja. niin täältä löytyy ylä- ja alamyllyn rauniot. Rauniot olenkin nähnyt jo kyseistä ramppia ajessa auton ikkunasta.

Myllyt rakennettiin 1700-luvulla ja ne olivat toiminnassa vuoteen 1935 asti. Sen jälkeen ne unohtuivat kuitenkin nopeasti. Tien nimet täällä vielä viittaavat myllyihin, kuten tie jonne automme jätettiin: Ylämyllyntie.

Lisää tietoa löytää esimerkiksi täältä: espoo.fi/Glomsånin koski

Pyöräretki Espoo–Helsinki–Espoo (18 km)

Viime viikot meillä on ollut mahtavat kelit, joten ei ole ihmettä kun viikonloppuna on kova hinku ulos, kun on istunut toimistolla koko viikon. Ulkona on kyllä “vain” 20 astetta, mutta ei tuule kovasti ja muutenkin säät ovat erittäin sopivat pyöräretkelle.

Alla olevasta kartasta näkee suunnilleen millaisen kierroksen ajettiin. Kartasta poiketen aloitimme pyöräretken Tapiolassa ja lopetettiin se Matinkylän Merenneidon kahvilan terassilla.

Kartassa oleva rengasreitti on noin 18 km pituinen. Rundin voi hyvin pidentää ajamalla vielä enemmän rantoja pitkin kuin me ajettiin, esim. Lauttasaaressa. Melkein aina pääkaupunkiseudun rantatiellä pystyy ajamaan ja suuri osa eteläistä pyörätietä onkin mahtavan Rantaraitin reittiä.

rundtour

Niille, jotka saapuvat autolla, voivat jättää autonsa joko Nokian konttorin viereen Keilaniementielle (kartassa kirjamen A:n kohdalla) tai sitten Hietaniemen hiekkarannan suurelle parkkipaikalle (kartassa kirjaimen C:n kohdalla). Viimeiseksi mainittu on varsin suositeltava jos haluaa päättää pyöräretkensä hyppäämällä viilentävään mereen ja loikoilemalla hiekkarantsulla.

Alkupisteessä seisomme siis Nokian pääkonttorin vieressä ja kyllä, tätäkin rantapätkää saa vapaasti ajella, vaikka täällä sijaitsee Suomen suunnilleen suurin pääkonttorirypäs, mainittakoot ainakin Kone, Nokia, Fortum, Neste Oil…

Pari mutkaa ja sitä ylitetään Karhusaarentietä Neste Oilin konttorin takana ja ajelemme suuren sillän yli meren lahden ylitse Lehtisaarelle.

Tällä pyöräretkellä meri näkyy melkein aina ja se onkin aika vaihteleva kierros. Toimistoalueen takana Lehtisaaressa on enää matalia asuintaloja ja puita. Kohta sitten huomaamatta ollaankin jo Karhusaarella, jossa monilla suurlähetystöllä on paikkansa; myös Saksan suurlähetystö sijaitsee Karhusaarella. 

Jos kiinnostaa, niin Kuusisaaren jälkeen pääsee helposti Seurasaarelle. Taukopaikkana Seurasaari on oivallinen paikka ja täällä voi viettää vaikka kuinka paljon aikaa. Ihailla oravia ja tutustua historiaan katsastamalla vanhoja taloja, joita tänne on pystytetty. Mitä parasta: tämä ulkoilmamuseo on ilmainen, ellei halua tehdä opastettua kierrosta tai katsoa jonkun talon sisään. Ja voihan täällä paistaa makkaraakin tulella. (Link zur Seite des Freilichtmuseums Seurasaari.)

Sitten taas jatkamme matkaa Meilahteen ja käännymme Töölöön päin. Matkamme ei tällä kerralla vie Mäntyniemen ohi mutta siellä jossain se pääministerin kesäasunto on.

Paciuksenkadun vierestä, mäen päältä on kaunis näköala merelle. Täällä on myös iso kivikasa, joka onkin yli 4.000 vuotta vanha bronssikautinen hauta.

Pienen kivenheiton päässä onkin matkamme päämäärä: viihtyisä pieni kahvila Regatta terasseineen, suoraan Sibelius-monumentin takana, pienen sataman kyljessä. Turistit seisovat taas keskellä tietä, mutta kohta ollaankin pihalla… ja hirmu pettyneet, että kahvilan edessä onkin hirveän pitkä jono. Ei jaksais millään odottaa omaa vuoroa.

Onneksi muistin lukeneeni, että Hietaniemen hiekkarannalle on pystytetty uusi kahvila. Hietsu ei olekaan kuin lyhyen matkan päästä. Café Ann Mare tai Hiekkarannan Kahvila on myös hyvin suosittu, mutta jono tuntuu etenevän paljon nopeammin. Tilaamme kahvia ja kakkua ja istumme terassille nauttimaan auringosta.

Uusilla voimilla aloitamme kotimatkan: ensin Hietaniemen hautausmaan ohi Ruoholahteen ja sieltä tuulisen sillan yli Lauttasaarelle. Sieltä vain suoraa tietä Espooseen päin. Vähitellen pyöräily tuntuu jo jaloissa. Kuitenkin paluumatka on kohta jo tehty ja loppupätkäksi ajelemme vielä Westendin rantoja pitkin Haukilahden sataman ohi ja jätskille Merenneito-kahvilan terassille.

Lisää kuvia Flickrissä, Set: Bicycle tour Espoo – Helsinki – Espoo.

Nuuksion uusi kaunis esteetön polku: Maahisenkierros (n. 2 km)

Yleensä en ole esteettömien polkujen fani, sillä olen onnekas kahden terveen jalan omistaja. Kiva, että niitä on, mutta mua löytää yleensä punkkien ja hyttysten keskellä metsäpolulla. Onneksi kuitenkin Nuuksion/Solvallan uusi Maahisenkierros on tosi nätti! Täällä kestää kävellä leveällä polulla. Hyvä tietää, jos joskus niitä lastenvaunuja tarvii työntää. Maahisenkierros valmistuu kuukauden loppuna, kun Nuuksion uusi luontokeskus Haltia avataan 31.5.2013.

Maahisenkierros (sekä toinen, Päivättärenpolku) alkaa Solvalla Areenan parkkipaikalta. Kierros on hyvin opastettu tai ainakin epäilen, että viimeisetkin kyltit tuodaan perille ennen Haltian avajaisia. Me nimittäin vahingossa tehtiin vähän pitempi lenkki kun eksyttiin risteyksissä väärille reiteille. Ei sekään kyllä haittanut menoamme, kun perille löydettiin silti.

Maahisenkierroksen alku on tämän laatikon takana (näet vasemmalla opaskyltin ja sen vieressä, oikealla kyltit Maahisenkierrokselle.

Ja silti mentiin heti alkuun väärin. Polun oli tarkoitus johtaa meidät vain hetkeksi metsän läpi ja sitten se menee urheilukentälle! Kyllä vain! Tosi hauska idea, sillä polku siis jatkuu urheilubaanan uloimpana baanana, joka lähtee sitten erikseen ja ylös metsään. Juoksurata metsään niin sanotusti. Tosi kiva idea!

Me tietty jatkettiin metsässä ja mietittiin, miten nyt risteyksissä onkin niin huonosti merkitty mihin pitää mennä. Pirtinmäelle olisi löytänyt jo helpommin, mutta ihan niin pitkään matkaa ei nyt haluttu kävellä. Tässä vielä lähikuva juoksuradasta metsään:

Me siis sitten jatkettiin metsässä, pahaa aavistamatta, sillä polkumme kääntyi pian urheilukentän ulottuvuudella pienen suon ohi ja oikeaan suuntaan. Omaan nimittäin aika hyvää suuntavaistoa, joten en osannut yhtään epäillä.

Valitettavasti kentältä kuului urheilijoiden kannustushuudot ja myöhemmin taas autojen äänet raikuivat metsässä, joten polku ei ole ihan täysin luonnonhiljainen. Toisaalta, jospa sitten hyttyset surraavat loppukesästä niin äänekkäät, niin ei niistä kannustushuudoistakaan enää välitä.

Kävelyretki metsässä on tietysti kaikkein ihanin keväällä kun on jo lämmintä, mutta ilma on vielä raikas ja metsä tuoksuu keväiseltä.

Löysimme kyltin, joka johti meidät maahisenkierrokselle takaisin, kierrosta vastapäivään johdaten. Pari sadan metrin päässä nähtiin ekan grillikatoksen. Kutsuvan näköinen se oli ja joku oli tässä vissiin tehnyt jo tulta, vaikka me ei kyllä halkoja löydetty. Ei siitä kyllä haittaakaan ollut, kun meillä ei ollut makkaroitakaan mukana.

Vielä vähän jatkettiin matkaa ja tultiin seuraavalle risteyksellä, josta vasemmalle päästäisiin kierroksella eteenpäin, nättiä puukaiteilla varustettua ramppia alaspäin, mutta oikealle taas piti kääntyä koska mehän haluttiin päästä näköalatasanteelle. Ja kyllä oli komeat näköalat!

Tämä on oivallinen taukopaikka. Oikealle kun kääntää katseen niin näkee idyllistä järvimaisemaa ja vasemmallekin näkee veden kiertävän kohti horisonttia. Saako olla kupponen teetä?

Harmi vain, että paluumatkalla oli yksi ei niin ihana pätkä. Kyseinen tienpätkä oli suora kuin viiva, tylsä ja valaistettu. Vissiin talvella täällä on kiva hiihtää, mutta me taidetaan jättää tämä pätkä ensi kerralla väliin ja kävelläänkin näköalatasanteella samaa reittiä takaisin. Luulisi, että tätä kohtaa olisi voinut kiertää.

Lapsiperheiden retkeä ei varmaankaan helpota myöskään se, että reitin vieressä on yhdessä kohdassa ilmeisesti yksityisen yrityksen urheiluvälineet, kiipeilytelineet jne. mutta suuri varoituskyltti, että niihin ei saa koskea. Kiva juttu, tossa ne ovat mutta heheh, et saa koskee.

Noh, kaiken kaikkiaan Maahisekierros oli kyllä nätti. Näköalatasanne mitä parhaimpia. Ensi kerralla katsotaan varmaan, miten reitistön saisi jatkettua vähän pidemmälle lenkille. Ja Haltian avajaisetkin odottelen jo. Sieltä saa sitten varmaan paljon hyvää tietoa luontopoluista.

Lisää tästä ja muista poluista seudulta: Haltia.com.

Ja lisää kuvia Flickrissä, Set: Maahisenkierros.

Nuuksio talvella

Taas kerran talvella Nuuksiossa ja taas kierretään Haukankierroksen myötäpäivään. Se on vain täydellinen reitti nollakeleille ja talviselle hiihtolomaviikon viikonloppupäivälle. Päivätkin ovat jo upean pitkät, että ehtii kävelemään 4 km ilman että pimeys yllättää, vaikka aurinkoa tänään ei taaskaan näy ja maailma näyttää mustavalkoiselta tai parhaimmillaan seepian väriseltä.

Toukokuussa (2013) avataan Nuuksiotien viereen (eli matkalla Nuuksion Haukkalampeen) uutta luontokeskusta, Haltiaa. Ehkä juuri sen vuoksi tutuilla reiteillä kyltit on lisätty ja vanhoja vaihdettu uusiin.

Nuuksio on sen verran suosittu, että tavallisilla reiteillä lumikengät ovat täysin tarpeettomat. Kannattaa kuitenkin varata vesitiiviit, hyvällä pohjaprofiililla ja terävillä reunoilla varustetut kengät. Polku on sen verran mäkinen ja tasaiseksi tallattu. Hyvällä kartalla ja lumikengillä varustettu toki voi kävellä umpimetsässäkin.

Aina sinisiä merkkejä seuraten päästään hyvin eteenpäin. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä ollut hyvä kävellä sinistä reittiä vastapäivään, alkaen suurilla rapuilla toisen parkkipaikan kohdalla. Sitten olisi voinut nousta raput ylös sen sijaan, että pitää laskea hankea suunnilleen kyykyssä ja kaidetta tiiviistä kahdella kädellä kiinni pitäen.

Haukkakierroksen monet nousut ja laskut antavat luontonautinnolle hyvän sporttibonuksen. Sohvaperunan peppu ehkä siitä vähäsen tiukkenee.

Metsässä ei tuule ikävästi ja ilma on mitä raikkaimpia. Vaikka parkkipaikka oli melkein täynnä, niin metsässä harvoin näkee vastaantulijoita. Eikä yhtäkään lentävää kiusankappaletta! Smile

Näköalat lumiselle metsälle järven toisella puolella on erityisen ihana, kun nauttii välillä kuppia Gunpowder-teetä.

Kaiken kaikkiaan retki oli täydellinen ja sen nautinto ylittyi vain uudella kahvilalöydöllä: Café Brunsdal Kauklahdessa. Pippuripihvi, noms.

Lisää kuvia Flickrissä, Set: Nuuksio February 2013.

Ja tässä vielä osoite toukokuussa avattavaan Haltiaan: Nuuksiontie 84, (02820) Espoo, ja Haltian nettisivuille: Haltia.com.

Ja muistathan myös Luontoon.fi sivut; Nuuksion osuus (huom! vasemmalla oleva valikko), Haltian osuus ja Haukkalammen luontotuvam osuus.

Lumikenkäily Bodomjärvellä

Olimme kerran kuulleet, että Oittaalla olisi lumikenkäilyreitti hyvin latujen lisäksi. Sellaista ei sitten löytynyt, mutta eipä haittaa kun suoraan välinevuokraamon ja kahvilan takana onkin Bodomjärvi ja se on nyt ihanasti lumessa. Sinne sitten tepasteltiin vapaasti kun koirat, jotka pääsivät irti. Suoraan eteenpäin, eikun latua pitkin ja eikun takaisin päin koska alkaa tuulemaan liikaa.

Jäältä kyllä oli ennestään tuntemattomat näkymät kartanolle. Ei sitä täältäpäin yleensä näe.

Pari muuta kuvaa löydät vielä Flickristä.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.