Lapakisto, Nastola/Lahti

Kollegani oli jo tovin kehunut Lahden lähellä olevaa Lapakistoa maasta taivaisiin, niin pitihän siellä käydä kun kerran oleskeltiin seudulla.

Vähän epäilytti taas kerran hiekkatietä ajellessa, että olimmeko ihan oikeasti oikealla reitillä. Hiekkatiellä oli aika isoja kiviä ja pätkä seuraavalta tieltä parkkipaikalle oli aika pitkä. Päätimme kuitenkin luottaa navigaattoriin (ainakin tällä kerralla), kun ei sitä olisi kovasti voinut ajaa mitenkään väärinkään. ”Ristikankaantie 210, Nastola” pitää syöttää naviin, jotta löytää tälle suhteellisen isolle parkkipaikalle heti portin vieressä. Parkkipaikan vierestä löytyy myös puucee.

Lapakisto parkkipaikka.jpg

Ei kovin pitkälle leveää hiekkatietä pitkin tuleekin risteykseen. Mäki ylös pääsisi ilmeisesti Pitkäjärven reitille, suosittu kallioiden takia, mutta oikealle kääntyessä pääsee esteettömästi upealle makkaranpaistopaikalle heti järven rannalla ja myös pidemmälle, Lapakisto- ja Sammalisto-järvien ympäri. Me oltiin tänään vähän huonolla tuulella, koska oli jo kova nälkä, joten jäätiin heti savustamaan itsemme grillauspaikalle.

IMG_1621.jpg

Makkaranpaiston sääntö kaksi: älä käytä koskaan jonkun aiemman ladottuja halkoja, ne ovat märkiä kuitenkin.

Täältä löydät hyvät ohjeet, turvallisuussuunnitelman ja toki kartatkin: Lahden seudun luonto / Lapakisto

Linkki kuviin: Lapakisto-kuvat

Mainokset

Sunasta Espoon Keskuspuiston luontopolulle, n. 5km

Aamupäivä oli viileä, mutta lupasi kevästä lämpöä ja viime päivien sateista luonto oli koreimmillaan ja raikas. Ajeltiin autolla Espoon Sunanniityntien parkkipaikalle. Täälläpäin ei ollakaan aiemmin liikuttu.

Heti parkkipaikan vieressä oli viihtyisä leikkipaikka. Melkein nelivuotias ei halunnut ymmärtää miksi leikkimiseen ei nyt heti ollut aikaa. Kävelimme hiekkakentän yli ja suoraan eteenpäin, suoraan metsään, leveällä hiekkatiellä.

Pienen matkan päässä olikin jo opastauli, josta tarkistettiin luontopolun pituutta. Kierros oli noin nelisen kilometriä. Käännyimme vasempaan huuhkaja”portin” läpi ja suoraan eteenpäin hienolle lammelle asti. Sieltä vasemmalta luontopolku alkoikin. Näkymät olivat upeat ja näin alkuun (seuraavalle isommalle polulle asti) luontopolku oli leveä ja helppokulkuinen.

Opastauluja löytyy useasti ja alussa on myös hyvin penkkejä. Eväspöytää emme nähneet. Kun olimme ylittäneet isomman hiekkatien, polku muuttui kunnon luontopoluksi, juureineen ja vaikeampikulkuiseksi.

Pienokaisemme vain ilahtui ”juurimetsästä” ja marssi ahkerasti eteenpäin, tähystäen keltaisia täpliä, joista näki, että olimme vielä oikealla tiellä. Ilman merkkejä olisimme eksyneet varmaan hyvin monta kertaa. Merkit ovat aika harvakseltaan, joten niitä kannattaa bongailla ahkerasti.

Polku oli loppuun asti hyvin vaihteleva ja monipuolinen. Poikamme tokaisikin moneen kertaan, että tänne tullaan uudestaan!

Jo noin 2 km päästä, kun olimme ylittäneet taas leveän hiekkatien, päätti pikkumies, että nyt on evästen aika. Hänelle läytyi omena ja hartaasti odotettu Kinder-yllätysmuna ja meille härkiswrapit.

Onneksi pysähdyttiinkin näin aikaisin evästauolle, kun sen jälkeen emme tainneet nähdä enää yhtäkään penkkiä. Niittymaisema linnunlaululla olikin komea! Eikä yhtään autoa kuultu. Tämä alue vetää kauneudellaan hyvin vertoja Nuuksioon, mutta on osittain jopa hiljaisempi! Ja polulla ei ollut yhtään ruuhkaa. Lisätköön vielä, että se on Etelä-espoolaiselle myös paljon läheisempi.

Maasto vain muuttui uudelleen ja uudelleen. Välillä polku oli mutalammikoineen upea esterata, mutta tennareissa pärjäsi hyvin.

Olen hyvin ylpeä, että pieni poikamme jaksoi kävellä koko lenkin itse. Ja jalkapallotreenit iltapäivällä vielä päälle.

Tänne uudestaan!

Lisää kuvia tulee Flickriin, kunhan saan appin toimimaan.

Täältä löydät sekä lisätietoja että kartan:

Espoon Keskuspuisto

Ja täältä löydät lisää kuvia: Google Photos Espoo Keskuspuisto

Sipoonkorven Byabäckeniin

Nyt teki mieli lähteä taas luontopolulle! Koska ei oltu ihan varmoja, että lapsemme jaksaisi kävellä itse koko matkan, valittiin lyhyt luontopolku Sipoonkorven Byabäckenin parkkipaikalta, Ponun Perinnepostia-luontopolku ( 1,4 km plus matka takaisin n. 1 km tietä pitkin).

Mutta, taas kerran unohdettiin miten liukasta metsässä voi olla, vaikka Espoon kaduilla ja hiekkateillä on jo ihan sula maa.

Matka autolla Espoosta Sipooseen meni yllättävän nopeasti Sipoonkorpeen. Ajo-ohjekin oli aika simppeli: Kehä I:ltä Lahdenväylälle ja sitten Korso-Nikkilän tielle Nikkilään pain ja kadulta Länsitielle Byabäckenin parkkipaikalle asti. Navigaattori ohjaa perille kun laittaa osoitteeksi Länsitie 237 (Sipoo). Parkkipaikka olikin aika iso ja hyvin tasainen.

Sitten käveltiinkin jo opaskyltille asti ja pysähdyttiin yllättyneenä. Alamäki oli ihan silkan jään peitteessä! Jos koko polku olisi näin jäässä, miten pääsisimme pystyssä edes joitain metrejä eteenpäin. Alhaalla laaksossa solisi hienosti pieni joki, jonka poikamme kovastihaluisi nähdä, joten sinne asti nyt olisi ainakin päästettävä ettei matka menisi ihan hukkaan.

Eli ei auttanut kuin kävellä polun sivuja pitkin hyvin, hyvin varovasti. Alhaalla olikin hieno silta, josta pystyi heittämään käpyjä veteen. Sillan yli pääsi vielä hyvin, mutta sitten meinattiin jo kääntyä takaisin, koska meinasimme vain liukastua koko ajan. Jotenkuten pääsimme kaatumatta pientä pätkää mäkeä ylös, punaisten merkkien viittaamaa tietä pitkin. Onneksi nyt paljastuikin, että tästä ylöspäin pääsisikin paljon helpommin, koska polun vieressä ja metsässä oli vielä pehmeää lunta. Polku itse kyllä jatkui hyvin liukkaana.

Vaikka olikin pilvinen sää, oli jo verraten mukavaa keliä ja metsäkin oli upea ja kalliot hienot! Kannatti siis edes kokeilla päästä pidemmälle! Kuvia tuli räpsittyä taas entiseen tahtiin ja myös pieni poikamme innostui aina uudestaan jostain. Varsinkin pienet sulanneen veden jättämät ”purot” jään halki kiinnostivat kovasti.

Luontopolun postilaatikoitakin löydettiin, mutta eka jo oli täynnä märkiä kortteja ja seuraava tyhjä. Eli joku oli äynyt sekoittamassa hauskan idean.

Jonkun ajan kuluttua pääsimme risteykseen, josta luontopolku jatkaisi vasemmalle mutta suoraan eteenpäin pääsikin makkaranpaistopisteelle. Ja oli se kyllä hieno paikka! Aukion ympäri oli siroteltu grillausmökki ja ainakin kolme nuotiopaikkaa sekä puuliiteri sahaineen.

Eväsleivät maistuivat taas metsän keskellä entistä paremmat ja mustikkamehu oli herkkusuumme mieleen.

Koska tälle noin 700 m matkalle oli kulunut runsaasti aikaa, päädyimme siihen, että palaisimmekin jo kotiin, mutta viimeiseksi retkeksi Sipoonkorpeen tämä ei todellakaan jää!

Täältä löydät runsaasti lisätietoja: http://www.luontoon.fi/sipoonkorpi

Grillaamaan lumiseen Pirttimäkeen

Isovanhemmat olivat kylässä ja päädyttiin kokeilla taas makkaranpaistoa, tällä kerralla suositussa Pirttimäessä. Siellä on ainakin hyvä kahvila vieressä, jos tuli ei taas syttyis.

Kaikki oli pakattu huolellisesti, vaan makkarat jäivät kotiin. Onneksi kahvilasta sai Sinistä lenkkiä, jonka paistettiin tulella folion päällä ja laitettiin pakkasesta löydettyihin hot dog -sämpylöihin. Poikamme kehui, että oli kaikkein paras makkara!

Eli makkaranpaiston sääntö numero yksi: muista ottaa makkarat mukaan!

Tulenteko onnistui tosi hyvin. Pirttimäen polttopuuvarasto oli kuiva ja valmiiksi halkaistuja halkoja oli runsaasti. Mukaan otetulla pahvilla ja paperilla tuli syttyi hyvin nopeasti.

Lapselle oli mukavaa, että grillauspaikan vieressä on kiipeily-/voimistelupaikka. Meillekin tämä oli mukava mahdollisuus venytellä selkälihakset.

Lopuksi lämmiteltiin vielä itsemme kahvilassa hyvillä pullilla ja kaakaolla.

Pirttimäessä on muuten myös mahdollisuus tehdä tuli takkatuvassa.

Tässä lista tavaroista, joita koettiin hyväksi makkaranpaistoretkellä:

Lautaset/servietit

Mukit (mieluiten kansilla), ehkä kuumuutta kestävät

Käsi- ja sytykepaperia ja -pahvia

Aterimet varsinkin isompi/terävämpi veitsi

Puukko

Pihdit

Foliota

Kylmäakut kylmälaukkuun

Muovipussit

Peffa-aluksia/alustat (ja peitot)

Makkarat (esim sininen lenkki)

Sinappia ja ketsuppia

Kurkkutikut

(Hot dog sämpylät)

Peruna- tms. Salaattia?

Kahvia termarissa ja maito?

Vesipullo

Lämmintä mehua?

Jälkkäriksi keksit tms.

Kamera?

Luukki 30.12.2017

Kerran taas aurinkoa näkyvissä – ei kuin autoon ja ulos luontoon. Viime Luukkikäynnistä onkin jo aikaa. Valitettavasti matka tyssäsi jo melkein heti parkkipaikan liukkauteen. Onneksi sivupolut olivat suhteellisen vapaita. Katsastimme tällä kertaa vain vähän kartanon ympäristöä ja sitten tepastelimme jo varovaisesti keittokatoksen ja puuvajan luokse.

IMG_9950.jpg

Luukki on sulalla kelillä mitä mainioin retkipaikka, lauantaisin ja sunnuntaisin vissiin saa kartanosta buffetruokaakin, mutta tällä hetkellä se on auki kyltin mukaan vain säävarauksella. Valitettavasti nettisivut on päivitetty  viimeksi vuonna 2016, joten en ole ihan varma onko kartanon ravintola enää toiminnassa. Pitää sitäkin tulla tarkastamaan joskus keväällä.

Nurmikko kartanon vieressä näytti ainakin niin houkuttelevalta, että tulemme varmaan joskus piknikille. Tällä kerralla evästauko jäi hyvin lyhyesti, koska emme saaneet märät klapit syttymään.

Linkki vanhempaan blogikirjoitukseeni: Luukki

Lisää kuvia Flickrissä: https://flic.kr/s/aHsmcNSxmi