Kopparnäs

Tuttua 51-tietä pitkin Helsingistä (Espoosta) Hangon suuntaan löytyy aika monta luontopolkua ja virkistysaluetta, kuten matkamme Porkkalanniemeen tai Störsvikiin ovat näyttäneet. Tällä kerralla kuitenkin tutustuttiin Kopparnäsin alueeseen, joka on itse asiassa heti Störvikin luonnonsuojelu- ja virkistysalueen vieressä ja rantapolku johtaa toisesta alueesta toiseen, Inkoon kuntajan yli Siuntiolle.

Navigaattorin ansiosta osattiin varoa myös Kopparnäsin johtavaa tietä, joka on piilossa heti yksinäisen omakotitalon takana, pienellä ruskealla kyltillä varustettuna.

Koko tie on talvisin hyvin aurattu ja ongelmitta ajettavissa myös vaikka etuvetoisella autolla. Kerroinhan jo aiemmin muutamista matkoista, jolloin oltiin onnellisia, että omistimme nelivetoista autoa, kun mäkiset, auramattomat kadut näyttivät hyvin hankalilta (ks. esimerkiksi matkamme Karkaliin.

Kopparnäsiin löytäminen on erittäin helppoa, sillä parkkipaikat sijaitsevat aivan tien läheisyydessä. Matkaa helpottavat opastaulut parkkipaikoilla sekä esimerkiksi ennen matkaa printattava kartta Uudenmaanvirkistysalueyhdistyksen sivuilta. Kartasta näkee myös, mistä löytyy makkaranpaistokatokset, näköalapaikat ja luontopolut meren lähellä.

Ensimmäiseksi pysähdyimme Kallioniemen parkkipaikalle ja kävelimme mäkeä ylös näköalatasanteelle. Valitettavasti päätimme jättää lumikengät autossa lyhyen matkan vuoksi, mutta todettiinpa jälleen kerran, kuinka haastava kävely polveen asti ulottuvassa lumessa on.

Ylhäällä pystyimme vain aavistaa kuinka upea näkymä kesällä on. Meri näkyi hyvin ja saaretkin pilkahtivat nätisti lumesta. Valitettavasti päivä oli hyvin synkkä pilvien vuoksi, mutta kesälläpä sitten ihailemaan!

Tämän haastavan kävelyn jälkeen ajoimme parkkipaikalle ihan Klobbackantien päädyssä, joka taas haarautuu Kopparnäsintieltä, jota olemme seuranneet koko ajan.

Tällä kerralla laittoimme tietyst lumikengät jalkaan ja seurasimme luontopolkua Kolavikenin suuntaan. Polku oli tällä kerralla hyvin helposti havaittavissa kun jonkun jalanjäljet näyttivät tien. Ilman lumikenkiä minä en ainakaan olisi kävellyt kovin pitkälle, kun lunta riitti osittain polvelle asti. Jaksoimme taivaltaa kuitenkin 3 kilometriä puolessatoista tunnissa (sisältäen kuvauspausseja), mikä on ihan hyvä saavutus. Onneksi autossa odottivat hyvät eväät.

Polku johti, kuten aiemmin Kolavikenissa, aina meren läheisyydessä valoisan metsän läpi. Rakkaani tiesi kertoa, että alueella on kesäisin paljon käärmeitä. Muistathan sitten kesällä kumisaappaat ja katsothan näkyykö epäilyttäviä “oksia”.

Matkallamme nähtiin myös palokärjen, joka hakkasi innokkaasti kuivunutta puuta. Puu oli ilmeisesti niin lupaava, että nähtiin lintua saman puun kimpussa myös paluumatkalla.

Kesällä muuten Kopparnäsin/Störsvikin polun puolessa välissä on myös kaksi hiekkarantaa. Sinne toki pääsee myös kävellessä hyvin lyhyen matkan nimittäin Sandfjärdenin parkkipaikalta.

Näimme matkalla myös kyltin, joka lupasi ravintolaa ja majoitusta Kestikievarissa, mutta sitä emme vielä katsastaneet. Paikka löytyy Kopparnäsiin ja  Sandfjärdeniin johtavien teiden tienhaaran läheisyydessä.

Lisää kuvia jälleen Flickrissä, samassa kansiossa Störsvikin kuvien kanssa.

Ja aiheesta löydät lisää myös tästä blogista: Karttaan merkitty tie.

Posted on 18.2.2012, in Kirkkonummi, Störsvik/Kopparnäs and tagged , , , , , , , . Bookmark the permalink. Jätä kommentti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s