Palakoski kesällä

Olipa aikaakin katsoa miltä Palakoski näyttää kesäisin, ja miten polku oikeasti menee metsän halki. Talvellahan oltiin eksytty aika lailla.

Tällä kerralla autolla päästiin ihan parkkipaikalle asti. Tie vain oli niin jyrkkä ja kapea, että ihmetyttää kyllä, miten kaksi autoa pääsisi mahtumaan vierekkäin, jos joku tulisi vastaan. Parkkipaikka itsekin näytti paljon pienemmältä kuin talvella. Tänne kun mahtuisi hädin tuskin kaksi autoa ja vielä yksi ehkä hätätapauksessa tien lopussa olevaan risteykseen, kun jatkaisi vielä mäkeä ylös parkkipaikalta.

Suosittelen, että kävelette kierroksen (n. 3 km) kuten me eikä toisinpäin, koska näin ette joudu jyrkän mäen kiipeämään ylös ja rappusetkin on mukavampaa kävellä alapäin.

Suoraan parkkipaikan jälkeen tie siis jatkuu vielä jonkin verran leveänä, että ihmeteltiin jo, että onkohan tämä nyt koko ajan näin leveä. Pienen, mutta suhteellisen rasittavan nousun jälkeen tie haarautuukin, vaikka sitä ei ihan ensi silmäyksellä huomaa. Kartta parkkipaikalla tiesikin, että vasemmalle pääsisi eräälle näköalapaikalle ja suoraan eteenpäin pääsee oikealla olevaan metsään kapealla metsäpolulla.

Täällähän oltiin jo kävelty väärin talvella kun olimme jatkaneet vaan suoraan eteenpäin pienelle aukiolle. Täälläpäin kyllä polku on suhteellisen hyvin merkitty valkoisine täplineen ja punaisine nauhoineen. Myöhemmin kuitenkin merkit vähenevät ja polkukin on välillä saniaisten alla piilossa.

Matkalla Mummosaliin sitten eksyttiin kerran, kun luultiin, että tämä olisi jo se polun risteys, jonka vasemman puolinen polku pelkästää johtaa Mummosalille. Polkumme sitten hävisi yhtäkkiä ja olimme keskellä metsää. Kuitenkin suuntavaisto ohjasi pian takaisin polulle.

Mummosali tosin oli upea kalliopaikka. Sieltä näkyi kauaksi metsän yli. Sää oli pilvinen, joten olisihan eväspaikka voinut olla mukavampikin, mutta tuulen avulla päästiin sentään itikoista hetkeksi eroon.

Lyhyen, jyrkän laskun jälkeen olimmekin yhtäkkiä mielenkiintoisten rappujen edessä. Niitä oli kaiverrettu yhden suuren puun runkoon. Näiden takia jo melkein kannattaisi tulla tänne Palakoskelle! Yllättävän helposti näitä rappuja pääsikin alas.

Polku johti meidät nyt joen ääreen, joka vähän matkan päästä johti järveen. Tai siis toisinpäin, mutta retkeilijän suunnasta näyttää siltä.

Järvi onkin nätti, mutta valitettavasti tämä tarkoittaa myös, että hyttysparvet löysivät meidät taas. Onneks pitkähihaiset vaatteet sekä lippis tai huppu auttoivat aika lailla ja kädet ja otsaa suojasi Off! Näin pääsimme kävelemään suhteellisen rauhassa metsäistä polkua pitkin.

Nyt puuttui enää lyhyt nousu saniaisten valtaamalla polulla ja siinähän se auto taas olikin. Yllättävän väsyneinä ajeltiin sitten takaisin kotiin, grillaamaan.

Kaikki kuvat Palakoskelta (talvelta ja kesältä) löydät Flickristä, set Vihti, ja lisää aiheestä löytyy Karttaan merkitty tie -blogista.

Mainokset

Posted on 30.6.2012, in pääkaupunkiseutu, Vihti and tagged , , , , . Bookmark the permalink. Jätä kommentti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s