Neljäs retkipäivä: Hiidenportti

Tämä päivä meni pelkästään yhden kohteen näkemisessä, eli voisi sanoa, että tämä oli jo melkoinen lepopäivä. Ei pitkiä ajomatkoja, vain pieni käynti suorastaan viereisessä Hiidenportissa. Kymmeniä kilometrejä päällystämättömiä teitä sekä kuoppien ja Nimismiehen kiharoiden väistelyä.

Mutta loppujen lopuksi päästiinkin perille. Oltiin varmoja, ettei tänne kukaan muu löydä ja kas, olihan suurella parkkipaikalla jo kolme autoa. Ja sitä vaikka sääennusteet lupasivat pian alkavaa sadetta.

Saimme vinkin, että puiston alussa olevasta infopisteestä voi ottaa reittikarttoja mukaan ja pitihän mun ottaa semmoisen mukaan, jos kerran saa. Kartasta voi olla monestikin apua. Karttoja selitysteksteineen olikin tarjolla suomeksi, englanniksi, saksaksi ja venäjäksi.

Viiden kilometrin Hiidenkierros (violetti merkki) valittiin päivän ohjelmaksi. Reitti alkoi heti sinisten rakennusten takana suoraan rauhalliseen, sammaloituneeseen metsään. Autojen äänet tänne ei ainakaan kuule eikä Hiisiä häirinneet kirkkojen kellot, joita hän tarujen mukaan tänne pakeni.

Metsä on täällä jo niin eri näköinen kuin Repovedellä. Jäkälän ja sammaleen peittämät kaatuneet puut pehmensivät mustikkapensaista metsän pohjaa.

Jo noin puolentoista kilometrin jälkeen saavuimme Hiidenportille, kansallispuiston päänähtävyydelle. Näyttävät kivilohkarekasat täyttävät tässä kohtaa parikymmentä metriä syvää rotkolaaksoa. Toiselle puolelle pääsee kuitenkin turvallisesti puurappusia ja pitkospuita pitkin. Laaksoa näkee parhaiten kun seuraa violetteja merkkejä Porttilammen laavulle asti, koska polku menee melkein koko ajan rotkon vieressä. Kuvissa rotko ei vain näytä yhtä vaikuttavalta. Polku on osittain hankalan kulkuista ja retkeilykengistä oli paljon apua. Onneksi säästyttiin tältä erää liukastumisesta vaikka märkiä kallioita oli aika paljon.

Porttilammelta joutuu palaamaan samaa reittiä takaisin melkein Hiidenportille asti, mutta pätkä on erittäin kaunis myös sen takia, kun lopussa ylitetään umpikasvanutta järveä ja siinä näkee lakkojen kasvavan vaikka kuinka.

Hiidenportille asti polku ei ihan palaa, mutta johtaa sitten vasemmalle metsään. Nyt alkoi jo sadetta tihkuttamaan, joten kävelimme aika nopeasti, myös päästäkseen pois hyttyspilvestä, josta ei edes sateessa päässyt eroon.

Kovasinvaara nähtiin vain ohimennen. Kivikasat suurella metsän aukiolla kertovat enää entisistä asutuksista, vaikka onhan täällä asuttu kuulemma vuoteen 1949 asti.

Kuvat löytyvät Flickristä, Set Day 4

Posted on 10.7.2012, in Kainuu, Kansallispuisto, Suomikiertue and tagged , , . Bookmark the permalink. Jätä kommentti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s