Pirttimäki (Espoo) 3 km talvella

Äh, tänään ei ollut kertakaikkiaan hauskaa ulkona lumikengillä. Toisaalta, onpa siitäkin opittu, että lumikenkäily ei ole hauskaa

  • jos pidempi lauha sää ja pikkupakkaset sen jälkeen ovat kovettaneet lumet
  • jos pitää lönksyviä kenkiä, vaikka ne ovat vaikka kuinka vesitiiviit, niin eivät ainakaan antaneet kunnon tukea
  • jos lumipeitto on hyvin mäkinen lauhasäiden ja suoalueiden takia
  • ja jos purot ovat jo vapaina jäästä ja sen vuoksi niitä on hankala ylittää.

Onpa sentään tehty checlista milloin menen mieluummin hiihtämään tai metsästämään tarjouksia alesta.

Vaikka se ei ollut kovin hauskaa tänään, niin olipa se sentään vaativaa ja rankkaa. Urheilu sekin.

Päämääränä tänään oli siis Espoon Pirttimäki, Bodomjärven vieressä.

Aluksi suunnittelimme taapertaa lähellä latua vihreällä merkillä merkittyä reittiä pitkin, eli 3 kilometrin lenkkiä. Hädin tuskin olimme päässeet avoimen pellon yli metsään, niin kulku latua pitkin metsässä ei ollutkaan enää niin helppoa. Puurungot olivat aina tiellä ja muut puskatkin aina tuntuivat olevan tiellä.

Suoalueella moni puro oli jo ihan vapaana ja lumipenkat niiden vieressä olivat osittain jopa puolen metrin korkuisia. Lumikengillä kun ei hypitä tommosten aukkojen yli noin vain.

Useinkin piti palata ladun viereen kun metsässä oli yllättävän hankala päästä eteenpäin. Noin kilometrin jälkeen päätettii kävellä oikealle metsään ratastuspolkua pitkin. Täällä oli alkuun helpompaa päästä eteenpäin, kun puut olivat enemmän erillään eikä kasvillisuus haitannut yhtä pahasti. Silti tässäkin jalka antoi usein periksi yhtäkkiä tai meni vinoon kun astui huonosti lumikinokseen. Eipä ainakaan tarvinnut pelätä, että eksyy niin kauan kun ei ylittäisi latua. Oltiinhan vihreän kierroksen sisäpuolella.

Ratsastuspolku talvella ei kuitenkaan ole aina helppo seurata. Välillä nauhat puissa olivat rikkoontuneet ja osittain jopa ehkä puuttuivatkin. Kun seutu muuttui hyvin mäkiseksi ja kallioiseksi, päätimme seurata pientä laaksoa takaisinpäin. Ei tässä taapertaminen kuitenkaan enää huvittanut ja lyhyt retki tuntui jo rankalta.

Suoraa reittiä kun ei päässyt, niin kesti vielä jonkin verran aikaa, että näki ekat hiihtäjät puiden takana. Siellähän se latukin oli. Enää pientä matkaa takaisin ja pellon yli ja jeeess, siellä oltiinkin takaisin alkupisteessä.

Jos ei oltaisi oltu niin väsyneitä, olisimme varmaankin menneet vielä kahvilaan, jossa saa herkullisia, siellä leivottuja herkkuja. Tässä vaiheessa kuitenkin koti kutsui jo ja lämmin suihku.

Tulispa vain pian taas uutta lunta!

Yritin testata taas Sports Trackerin, ja retkemme voi seurata tästä, mutta ei se loppuvaiheessa toiminut enää luotettavasti.

Pirttimäen kesäistä retkemme löytää tästä blogikirjoituksestani.

Posted on 5.1.2013, in Espoo, pääkaupunkiseutu, Pirttimäki and tagged , , , , . Bookmark the permalink. 2 kommenttia.

  1. hei) kiva oli taas käydä lukemassa uusimmat seikkailunne ja katsoa kuvat. Lumikenkäily upottavassa lumessa vaatii kyllä urheutta…. mulla oli viikonloppuna kiva retki valkmusan kansallispuistoon. Suolla hangen pinta oli rapeaa korppua ja hiihtelin pitkin ketun jälkiä siellä täällä. Tänään Nuuksiossa suksimassa. Retkeilemisiin, Kirsi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s