Vuosaaren Uutelan luonnosuojelualueen pieni rengasreitti

Helsingin Vuosaari. Itä-Helsinki meille luontoretkikohteena hyvin tuntematonta aluetta, mutta Uutelasta olen kuullut jo paljon hyvää, joten se oli nyt hyvä retkikohde semiaurinkoisena marraskuun sunnuntaina. Ajo-ohjeet olivat aika helpot. Kehä I:stä ihan loppuu Itäkeskuksen ohi, suuntana Vuosaari eli suoraan eteenpäin katua pitkin. Columbuksenkin ohi ja sitten kylttejä seuraamaan Uutelaan (eli käännytään Aurinkotuulenkatuun ja satamaan. Satamaan voisi myös pysähtyä ja täältä kävellä polkuja pitkin läheiseen Uutelaan, mutta me ajettiin vielä vasemmalle hiekkatietä pitkin ja vielä Särkkäniemi-nimistä tietä kääntyen vasemmalle Uutelantien ja Särkkäniemen tiepätkän risteyksestä, Skattan tilan läpi. Tien lopussa on iso parkkipaikka sekä oikealla puolella että vielä muutama kymmenen metriä eteenpäin vasemmalla koirapuiston vieressä.

Luonnonsuojelualueella kiertää 1,5 km rengasreitti, jonka saa mukavasti pidennettyä kävelemällä jonkun pätkän päästä vasemmalle pitkospuita pitkin ja pienelle niemenkärjelle. Ja tämä oli meidän reittimme tänään.

Polku on aika lähellä merta ja jo aika pian näkee puiden lomassa värikkäitä nostokurkia.

Luontopolun varressa on numeroituja paaluja, mutta kylttien selitykset näköjään pitää lukea netistä, esim. täältä: https://www.hel.fi/hel2/HKR/esitteet/uutela_fi.pdf

Polku on muuten suurilta osin aika leveä rengaspolun osalta, mutta välissä on jotkut ”vaikeakulkuiset pätkät”, joten reitti ei ole sinänsä esteetön, mutta normaalitallaajille kyllä ihan hyvin käveltävissä. Meidän lisäpätkän polkuosuus oli hyvin kapea polku, välillä hyvin kivinen ja mutainen, joten kumisaappaista oli iloa. Sen lisäksi merivesi oli tällä kertaa hyvin alhainen ja merenpohjalla on toki liukasta ja mutaista.

Niemen rannalla on hyvin tuulista, mutta myös näin myöhään syksyllä väriskaala on hyvin mielenkiintoinen. Toki ilta-auringon väritkin vielä toivat mukanaan omanlaista tunnelmaa. Nostokurjet olivat kyllä meille umpimetsään enemmän tottuneille silmille hieno lisä.

Rannalla näkee hienoja siirtolohkareita. Useimmat olivat sen verran isoja tai kaukana ettei viitsitty lähteä kiipeämään niiden päälle, mutta jotkut isot kivet olivat sopivasti polun vieressä. Toki, pienetkin kivet kelpaavat, kunhan niitä voi heittää loiskahtamaan mereen.

Loppupätkän käveltiin aika nopealla vauhdilla, kun alkoi jo tulla pimeäksi. Jotkut pätkät ovat metsätietä pitkin ja autoja voi tulla vastaan. Reitti ei ole myöskään enää niin mielenkiintoinen, mutta hauskoja yksityiskohtia löytyy, kuten varoitusmerkit kadun risteyksessä olevassa kannossa tai hajoava tiilirakennus. Myös varoituskyltti ”älä syötä poneja” puuponien lähellä huvitti.

Kaikista paras oli kyllä parkkipaikan lopussa oleva hieno kota, joka on viikonloppuisin auki retkeilijoille ja joissa voi paistaa omia makkaroita ja syödä eväitä. Ihan mainio loppuhuipennus kylmässä talvi-ilmassa liikkuneille. Kiitos, Helsingin kaupungille ja Kotakummeille! Lisätietoja ja aukioloaikoja löytää facebookista Uutelan kota -ryhmästä.

Mainokset

Posted on 18.11.2018, in Helsinki, pääkaupunkiseutu, Vuosaari and tagged , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink. Jätä kommentti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: