Category Archives: Kansallismaisema

Aulanko, kolmas retki

Vaikka ulkona ei olekaan niin kaunis ilma, niin on siellä kuitenkin kuiva kelit, joten ei kun Aulangon maisemia ihailemaan.

Tähän asti kevät on ollut aika viileä, joten järvet eivät ole vielä täysin sulanneet. Kukat ja eläimetkin tuntuvat olevan suurilta osin vielä talviunessa. Sinivuokot ja valkovuokot kuitenkin peittävät jo metsänpohjat valkoisiksi ja sinisiksi.

(Kansallis)maisema näköalatasanteelta on jälleen kaunis. Järvi tosiaan on vasta sulamassa mutta metsä on sentään jo kaksivärinen, valkoinen ja vihreä.

Tämän jälkeen kiipeämme raput alas ja katsastamme alempaa näköalatasannetta ja karhunjahdin mosaiikkia seinällä.

Torniinkin pääsee ainakin ekalle tasanteelle asti. Yläkerran näköalatasanne vissiin avataan vaan keskikesän turistisesongilla. Raput sentään pääsee ylös paljon helpommin kuin talvella.

Ensimmäiseltä tasanteelta näkee kaikkiin suuntiin. Pitkät puupenkit kutsuvat istumiseen ja maiseman ihailemiseen, mutta nyt on vielä vähän liian viileää siihen.

Nyt kun meillä on kunnolla aikaa eikä lumi estä kulkemista, niin kiipeämme raput ihan alas karhupatsaalle. Jopas on rappusia, ja niitähän pitää lopussa kiivetä ylös taas.

Patsas on ihailtavan kaunis, ehdottomasti rappujen kävelemisen väärti. Sade on kuluttanut kiveä mutta edelleen karhut ovat söpöt.

Pitkän kiipeämisen jälkeen ylhäällä päätämme ajella pari sataa metriä autolla kohti järveä, jonka reunalla on mukavan näköinen eväspaikka. Veden toisella puolella näkyykin yksi Aulangon pienistä rakennuksista, pieni temppeli. Täällähän eväät maistuvat erittäin hyvälle.

Lisää kuvia Flickrissä, Set: Aulanko 05/2013.

Örön saari ja Kasnäs

Örön linnakesaari

On siitä jo muutama päivä kun teimme Wilson Charterilla päiväretken Örön linnakesaarelle, mutta en vain vielä ehtinyt kirjoittaa sitä. Retki jäi kyllä mieleen, kun se oli niin monipuolinen ja mukava. Yksin kun ei saarelle saa mennä (kuuluu puolustusvoimille), eikä sitä omaa venettä omistaisikaan. Sitä mielenkiintoisempaa tietysti olikin mennä juuri tälle saarelle.

Ensinnäkin, että en ollut vielä aiemmin Kemiönsaarella eikä muutenkaan siellä suunnalla ajellut, joten tuli vähän yllätyksenä, että saaristo sielläpäin on paljon mäkisempi kuin Helsingin edustalla oleva. Saaretkin ovat hyvin mäkiset kumpareet ja saimme tietää matkan aikana, että se johtuu siitä, että Salpausselkä yltää tänne ihan mereen asti.

Matka meni myös suuren kaarevan Lövön sillan yli. Aikamoiset näkymät siitä oli kun molemmin puolin näkyi vettä ja sitä oltiin aika korkealla kaiken yllä. Ei siinä tosin montakaan kuvaa ehdi ottaa.

Örön saari on sekä historiallisesti että luonnostaan hyvin arvokaas saari. Luonnostaan se on monien kasvien kohdalla ainut esiintymispaikka Suomessa. Luonto-opas kertoikin mukavasti monista mielenkiintoisista erikoisuuksista. Entisellä helikopterikentällä tuoksuikin hyvälle näin helteisenä päivänä, mutta olen tietysti taas unohtanut sen aiheuttaneen kasvin nimeä.

Mielenkiintoista oli myös katsella tykin vierestä Bengtskärin suuntaan ja ihmetellä miten sodassa olikin pystytty ampumaan sinne asti auttaakseen sinne hyökkäyksen takia loukkuun jääneitä suomalaisia. Tykkiä itsekin pystyi katsastaa erityisen läheltä ja asiantunteva opas selitti yksityiskohtaisesti.

Meille kävi tuuri ettei juuri silloin ollut kauheasti ötököitä metsässä ja saimme olla aika rauhassa. Kuulemma siellä yleensä lentelee kovasti hyttysiä ja paarmoja sekä metsissä asustelee paljon kyykäärmeitä.

Lisää kertomuksia Örön saaren matkoista voi lukea esimerkiksi Karttaan merkitty tie –blogista sekä Kaislatuuli-blogista.

Kuvia en voi saaresta julkaista, kun minulla ei ole (vielä) lupaa siihen.

Kasnäs/Saaristomeren kansallispuisto

Kasnäsin satamasta kun laivaretki alkoi ja sinnehän se sitten päättyikin taas, niin olimme samalla ajaneet melkein Saaristomeren kansallispuiston läpi. Kasnäsissä on kuitenkin vielä kansallispuiston tietoutta jakava Sinisimpukka, johon tutustuimme sitten vielä. Luontokeskuksessa on näyttelyssä täytettyjä eläimiä, joista näki kuinka suuri läheltä katsottuna esimerkiksi merikotka on. Ja sellaisen olimme nähneet laivaretken aikana meren yllä lentelevän.

Saaristomeren kansallispuisto tarjoaa paljon nähtävää varsinkin venettä omistavalle, mutta kyllä alueella risteilee myös monta yhteysalusta ja taksivenettä. kansallispuisto on myös saanut kansainvälisen laatusertifikaatin PAN Parks. Maakravuille on kuitenkin suositeltava tutustua Sinisimpukan takana olevaan geologiseen luontopolkuun, joka ei ole edes kilometrin pitkä, joten siihen ei todellakaan mene liikaa aikaa ja oppia voi aika paljon mielenkiintoista.

Lisää päivän kuvia löytyy Flickristä: Set Saaristomeri/Örö.

Seitsemäs retkipäivä: matkan kohokohta Saana

Saana

Jos kerran ajaa näin pitkälle Suomen halki, pitäähän sitten kiivetä vielä pyhälle kivikasalle. Upealtaha se alhaalla näyttää, mutta kyllä Saanan (1029 m) valloitus on kovan työn takana. Yhteensä kertyy 8 km, josta puolet valtavan mäen päälle aina ylös ja sen jälkeen yritetään päästä turvallisesti taas alas. En osaa sanoa, mikä on nyt se pahempi osuus.

Oli se kyllä hyvin raskasta, mutta olipa sitten voittajafiilis. Se kun ei ole kuntoa. Onneksi ei myöskään alkanut sataa, joten tämän jälkeen periaatteessa säät voivat olla ihan miten vaan, tätä ei voi ottaa pois ja matka oli menestyksekäs. Ei ollakaan ajettu kun 2.000 km tänne asti.

Pallastunturille

Makoisan lounaan jälkeen matka jatkui mutta nyt kohti Etelää. On tämä eri fiilis ajella nyt, kun tietää että suuntana on koti. Tänään onneksi reitti johtaa vain kansallispuisto Pallas-Yllästunturiin asti.

Pallastunturin alue on hyvin kaunis. Tunturit näyttävät kaukaa tullen pehmeiltä ja lempeiltä. Metsätkin näyttävät vihreämmältä Kilpisjärven jälkeen.

Oli kuin porot olisivat kuulleet valitukseni, etten niitä vielä riittävästi nähnyt, kun Hotelli Pallaksen edessä odotti koko jalkapallojoukkue niitä, myös 2 valkoista. Mutta ihan kuin yksi olisi puuttunut poronkäristysen syönnin jälkeen…

Lisää kuvia Flickristä Kilpparilta ja Pallakselta.

Kuudes matkapäivä: Suomikiertue etenee pitkän pätkän Kuusamosta Kilpisjärvelle

Kuusamosta lähdettiin heti aamulla, mutta Sodankylässä tarkistettiin Lapin sääennusteet ja ne näyttivät erittäin huonolta Saana-reissumme puolesta. Seuraavana aamuna piti olla vielä jonkin verran aukkoa, joten sinnehän pitäisi sitten päästä. Joten matka jatkui yhteen pötkään Saanan juurelle olevaan Kilpisjärvelle asti.

Oulanka

Onneksi olimme aamulla olleet vielä pienellä 4 km pituisella luontopolulla (Hiidenlammen kierros) maailman kuuluisassa Oulangan kansallispuistossa. Oli sitten sentään jonkin verran jaloiteltu.

Periaatteessa suunnitelmissa oli Pienen Karhunkierroksen läpi patikoimista, mutta sääennusteet olivat Kuusamollekin tosi huonot. Kevyin varustein sitten vain lähdettiin seuraamaan käpymerkkejä ja nähtiinhän sentään upeat Kiutaköngäs-kosket punaisine kallioineen. Polku oli helppo kävellä, osittain jopa karkealla soralla peitetty. Osittain oli kyllä myös reippaita nousuja.

Tämä reitti taisi olla porojenkin suosiossa, koska sellaiset tulivat vastaan heti koskien takana. Kävelimme siis kierrosta “väärinpäin”, jotta näkisimme kosket vielä ennen sateita.

Sallan sodan muistomerkit

Sattumalta valittiin matkareitin Sallan kautta ja näimme kaupungin jälkeen tienviitan muistomerkeille. Jaloittelutauon aika siis.

Tämän jälkeen seurasi hyvin, hyvin pitkä ajomatka Suomen Käsivarteen. Muonion jälkeen loppuivat myös kaikki sivilisaation merkit, mutta mehän olimme lähteneet näkemään Suomen seutuja. Ja olipa näköalat kun ensimmäiset tunturit tuli näkyviin. Kello oli jo kymmenen kun saavuttiin Kilppariin, mutta aurinko oli vielä korkealla taivaalla.

Lisää kuvia Flickristä: Osa 1 Day 6 ja osa 2.

Kolmas ajopäivä: Savonlinnasta Sotkamoon

Jaahas, internetti ei halua ihan totella, joten valokuvien lataus ei vieläkään oikein onnistu. Tekstini kuitenkin taitavat löytää tiensä kaikentietävään nettiin.

Savonlinna

Päivä alkaa pikavisiitillä Savonlinnan keskustaan tihkusateessa. Olavinlinna on tietysti valokuvattava, kun onhan se kansallismaisema.

Sade ja nälkä ajavat meidät hetkeksi sisään, mutta se osoittautuukin hyväksi asiaksi, kun tutustumme samalla upeaan kahvilaan Saimaan. Saima on tyylikkäästi sisustettu ja tarjoaakin vielä hyvät eväät pitkälle matkalle. Rakkaani kehuu lämminleipänsä taivaisiin ja minäkin nautin hyvästä leivoksestani.

Punkaharju

Jos kerran on jo Savonlinna seuduilla niin pitäähän sitä käydä myös Punkaharjussa kääntymässä. Harjualue onkin upea vaikka aurinko ei paistakaan. Valo kun tekee kaikesta upean. Yritämme kuvata videon ajosta, mutta ei kamera osaa kuvata sitä niin upeasti kun mitä näkymät ovatkin. Kerran sitä ajetaan korkealla harjulla tiheässä metsässä, jonka takana näkyy molemmin puolin vettä ja sitten taas olemme melkein järven tasolla ja ihaillaan suuret vesistöt.

Tie loppuukin kätevästi risteykseen, josta pääsee vasemmalle kääntyen taas Savonlinnan suuntaan. Taas ajetaan harjuja pitkin, mutta vähän eri reittiä. Ei ole hankalaa kuvitella, miksi Punkaharjukin sai kansallismaiseman statuksen.

Kerimäki

Matkamme menee Kerimäen ohi, joten pitäähän sielläkin pistäytyä ja käydä ihailemassa valtavaa puukirkkoa. En yleensä harrasta kirkoissa käymistä, mutta tämä on kyllä upea! Rakennus on ihanan valoisa ja siellä riittää kuvattavaa. Kellontornissa kirkon vieressä on pieni kioski ja näköalatasanne.

Matka jatkuu upeissa maisemissa järvi-Suomen halki. Kerran pysähdymme vielä tien viereen ja palataan sillalle, kun näkymät olivat niin upeat.

Koli

Lyhyen lounastauon jälkeen jatketaan Joensuusta seuraavaan kansallismaisemaan, Kolille. Olemmehan nähneet jo monta järvimaisemaa, mutta onpi näköalat Ukko-Kolilta huikeat! Lähestyvät ukkospilvet vielä vahvistavat upeat näkymät kun sävyt muuttuvat oikein dramaattisiksi. Lyhyesti vielä suunnittelemme vielä käyntiä Akka-Kolilla ja Paha-Kolilla ennen kun sateet alkavat, mutta suunnitelmat vähän muuttuivat kun kiipeämme eräälle isolle kalliolle, joka ei ole ihan polun vieressä. Vihreä metsämeri näyttää upealta. Valitettavasti alas kävellessä ei näe enää kunnolla, missä kallio olikaan märkä ja hupsis, hopsis kun olen jo pepullani. Ajattelisi, että tietäisin, että kallioille ei saa kiivetä, mutta riittipa nyt mustelmia asian muistamiseen ja jotta oppi tulisi kunnolla perille, piti kaatua vielä toisenkin kerran. Kamerani ei ole moksiskaan, kun osasin ilmeisesti pitää siitä paremmin huolta kun itsestäni. Onneksi ei kuitenkaan ollut enää rotko vieressä.

Juuka

Tämän jälkeen ja sateen alettua, olikin hyvä jatkaa viimeiselle etapille. Pieni paussi pidettiin vielä Juukassa kun piti sitäkin kirkkoa ihailla sentään parkkipaikalta asti, mutta sitten seuraavan kerran pysähdyttiinkin vasta majoituspaikan edessä, Sotkamossa.

Lisää kuvia Flickristä: Set Day 3