Category Archives: Meiko

Meiko, eväskallioiden aatelia Kirkkonummella (Kuikankierros 3,2 km)

Nuuksioon ei ole enää menoa. Meiko vei sydämeni kylmänkosteasta säästä huolimatta!

Meiko sijaitsee aika lähellä Kirkkonummen keskustaa pari kilometriä pois siksak-reittiä asuinalueiden ohi ja metsäreittiä pitkin.

Parhaiten sinne pääsee omalla autolla, navigaattorilla kohti Korsolammentien päädyn parkkipaikkaa.

Parkkipaikka on aika iso verraten moneen muun luontokohteeseen, mutta yllätyksekseni myös näin koleana sunnuntaiaamuna parkkipaikka oli jo miltei täynnä.

Parkkipaikalta lähtevät kaikki kolme merkittyä rengasreittiä. Meidät kiinnosti tällä kerralla 3,2 km pitkä Kuikankierros, joka kiehtovasti kiertää Näseuddenin niemeä, aina vesilinjan lähellä. Jo viime kerralla innostuttiin Meikon kallioista, joilla voi nauttia eväitä kauniissa järvimaisemassa hyvällä näköalalla.

Parkkipaikalta lähdettiin parkkipaikan päädystä leveää polkua pitkin joitain satoja metriä, kunnes tuli jo pikkumiehemme mieleinen eka tärppi: pieni lampi jyrkän kallioseinämän edessä ja vesi peilijääksi jäätynyt. Sitähän piti koittaa rikkoa kivillä! Jäipä sentään vanhemmille kerrankin aikaa testata kameran asetuksia ja räpsiä kuvia. Värejähän ei tähän aikaa oikein ole, eikä edes valkoista tänä talvena, mutta kun alkaa katsomaan tarkemmin, alkaa hennot luonnonsävyt arvostamaan paremmin. Ja valokuvaajahan löytää aina mielenkiintoista kuvattavaa.

Kierros jatkui vielä hetkeksi leveää polkua pitkin, kunnes vihreä Kotokierros erkani oikealle ja meidän punainen Kuikankierros jatkoi vielä jonkun aikaa keltaisen Meikonkierroksen kanssa metsään juurista ja mutaista polkua pitkin. Tässä vaiheessa jo varoitus: Kuikankierros kuten varmaan myös muut kierrokset eivät oikein sovellu märällä tai liukkaalla kelillä käveltäväksi, ainakaan ilman kunnon kumisaappaita tai nastoja. Minulla oli jopa nastoja mukana, mutta mutavelli veti ne aina uudestaan pois alta. Polku oli osittain paksun mutavellin peitossa ja polkua sai etsiä aika tarkkaan, kun eihän tietysti aiempia puheita huolimatta tullut otettua kunnon vesitiiviitä kenkiä. Liukkaita kallioita kierrettiin myös, jos vain mahdollista, ettei kaadu jäisellä, liukkaalla kivellä.

Polku kierteli metsän halki ja välillä jyrkkiäkin mäkiä ylös kunnes tultiin puuceelle ja siitä jo nopeasti veden ääreen. Riemua taas pienokaisella: taas jäätä rikottavaksi! Voit varmaan kuvitella, että etenimme aika hitaasti näin alkuun, koska polku on usein veden lähellä.

Tunnistimme eväskallioita viime kerralta, mutta nyt jatkoimme suoraan eteenpäin punaisia viittauksia seuraten. Välillä korkeuserot polulla olivat sen verran rajut, että kiersimme hieman, jottei kaatuisi. Itselläni sellainen terveystilanne päällä ettei oikein ole varaa kaatua.

Pian jo pidettiin veden ääressä kalliolla eväs- ja valokuvaustauon. Kylläpä omenapalat maistuvat tuplasti niin hyvin, kun kävelee raikkaassa tammikuun ilmassa.

Pidemmällä niemellä oltiin jo niin lähellä vedenrajaa, että polku oli osittain jäisen veden, osittain mutavellin peitossa ja etenimme hieman hitaammin. Tosin kierros oli niin upea ettei haitannut yhtään. Aika pian pitikin jo nousta aika korkealle kallioille ja sieltähän vasta näkymiä oli. Meikonjärven näki moneen suuntaan niemen kallioilta ja sen upeampaa oli, kun aurinko vielä pilkahti. Vaihtelevasti polku näytti järven ylhäältäpäin ja sitten taas oltiin ihan alhaalla veden lähellä. En voi kuin kuvitella miten upea polku onkin kevään puhjetessa, kun vesi taas liplattaa ja aurinko kimaltaa vedessä.

Sitten joskus taas polku meni metsään, ja näin pitkin mennä. Puuceehan siinäkin ja sitten metsäpolkua pitkin taas hieman ei niin mielenkiintoista reittiä pitkin autolle päin. Loppupätkä olikin sitten jo aika tylsä, mutta etenimme sitten ainakin nopeammin. Parkkipaikan lähellä olikin enää mutainen ruohikkoaukio ja vielä mutaisempi, lohduttoman näköinen metsäpätkä edessä ja sieltä sitten putkahdettiin jo parkkipaikalle takaisin.

Yksi asia vielä on mainitsemisen arvoinen: nälkäiset retkeilijät saivat tosi hyvät eväät Kirkkonummen Papermoon-ravintolassa. Kerrankin paikka, joka on sunnuntaisin ennen klo 12 auki. Saimme hyvät pizzat (ja minä olen hyvin pizzanirso, joten hyvää on jos minä näin kehtaan sanoa), mutta olisi sitä ollut toki muutakin tarjolla. Pisteet minulta!

Mistä sitten vielä lisätietoja Meikosta?

Ensinnäkin tärkeimmät tiedot ja kartta löytyvät Kirkkonummen sivuilta.

Aamiainen Meikon luonnosuojelualueella, Kirkkonummella

Aurinko paistaa ja vielä on ihanan kämmintä. Mitä siis parhain syy lähteä luontoon ja syödä siellä aamupalaa. Sämpylät maistuvat tunnetusti paremmin järven rannalla kun ruokapöydällä.

Vilkaistiin Karttakeskuksen Matkailukartastoon ja sieltä löytyikin kaksi mielenkiintoista paikkaa: Meikon luonnonsuojelualue ja Ragsvaldin museoalue Kirkkonummella.

Natura-alueeseen kuuluvaan luonnonsuojelualueeseen Meikoon pääse eri paikoista, mutta helpoin lienee Korsolammentien päädyssä olevasta suuresta parkkipaikasta. Vaikka näitkin mahdollisesti vesilaitoksen vieressä olevat viitoitukset, niin sinun ei tarvitse kävellä katua pitkin takaisin vaan voit jatkaa parkkipaikalta suoraan polkua pitkin ja sitten valitset risteyksessä vasemmalle menevää polkua, roskiksen ohi. Mihin ne kahdet muut tiet menevät, sitä en tiedä (vielä). Alueelta ei nimittäin kovin hyvää karttaa löydy.

Muutaman sadan metrin päästä (huom! polku voi olla liukas ja mutainen sateiden jälkeen) löydät itsesi polkujen risteyksestä, josta löydät taas polkuverkoston kylttejä. Oikealle polkua seuraten pääsisit bunkkerille (n. 3 km) ja vasemmalle/suoraan pääset Meikon polkua pitkin (myös n. 3 km). Täältä löydät myös puuceen. Bunkkerin suuntaan menee myös pidempi Meikon ulkoilureitti, mutta siitä en osaa sanoa, mihin asti se johtaa.

Me taas käveltiin puuceen ohi järven rannalle oikealle.

Sileiksi pestyiltä kallioilta aukesi upea näkymä kauniille Meiko-järvelle. Tässä kohtaa juuri ei saa uida, kun tässä on vedenottamo, mutta muualla saa uida. Vesi täällä onkin houkuttelevan kirkas.

Istuutuimme kallioille ja nautittiin auringosta ja veden äänestä kun se liplatteli kallioilla. Sämpylät olivat tosiaan erittäin herkulliset tällaisessa paikassa. Tämän jälkeen lähdettiinkin takaisin jo ja Ragsvaldin museoalueelle, josta kerron vielä lisää.

Jos sinua kiinnostaa alueen historia, niin parkkipaikalta löydät ohjeita mobiiliopastukseen, joka on saatavissa kolmella eri kielellä neljästä eri kohteesta: Kirkkonummen historiasta, Porkkalanniemestä, Porkkalan vuokra-ajasta ja Ragsvaldin museoalueesta.

Meidän retkistä Porkkalanniemelle löydät artikkelit kategoriasta Porkkalanniemi.

Kaunis tämä Meiko oli, pitääpi ehdottomasti tulla uudestaan. Rauhallistakin oli eikä autojen äänet päässyt häiritsemään kuten esim. osittain Nuuksiossa. Ihmisiäkin nähtiin vain pari.

Valokuvani ovat Flickrissä, Set: Meiko.

Lisää Meikosta voit lukea täältä: Meikonsalomaa.fi, Kirkkonummi.fi ja visitsouthpointfinland.fi.