Category Archives: Porkkalanniemi

Lähdetään Lähteelään

Ei uskoisi, että on tammikuun loppupuoli kun metsässä on tuskin luntaja välistä pilkistää jo raikkaan vihreää.

Kaksivuotias nukkui mukavat noin 40 minuutin päiväunet Espoosta Porkkalanniemen Lähteelään. Pikku evään voimin hän jaksoikin reippaasti kävellä Lähteelän pientä rengaspolkua lintutornille ja sivuparkkipaikan kautta takaisin. Ihanaa, kun onkin näin pitkään jo valoa!


Ihmettelemistä pienelle miehelle riitti. Isot kannot ja kivenmurikat kimaltelivat auringossa ja isoja keppejä löytyi aina kun aiempi hävisi metsänpolun reunaan.


Vaikka matka olikin paljon lyhyempi ja hitaampi kuin aikoinaan meidän luontoretkillä, tykättiin kovasti. Onpi enemmän aikaa kuvata ja ihmetellä metsän maailmaa.

Pikkasen jäin kyllä ihmettelemään, miten näin lyhyen matkan varteen oli pystytetty noin monta roskista. Eikö nykyään osata enää viedä omat roskat mukanaan kotiin asti?

Lähteelä syksyllä

Viileänä syksypäivänä ajattelimme, että olisi silti kivaa, lähteä pienelle kävelyretkelle, mutta ei ihan omalla seudulla. Hetken päästä olimmekin autossa suuntana taas Kirkkonummen Porkkalanniemi, tarkemmin sanottuna Lähteelä. Siellähän olimme viime talvena lumikenkäilemässäkin. Tällä kerralla voisi katsastaa vaikka lintutorniakin.

Polku merelle asti on hyvin leveä ja siinä on (liiankin) helppo liikkua. Tien reunalla on myös mökkejä, joten tässä voi tulla autojakin vastaan.

Lähteelässä on muuten kaksi parkkipaikkaa, joista toinen, vähän taaempi, on heti lintutornen juurella, mutta sitä huomattiin vasta paluumatkalla.

Kun seurattiin sitä leveää polkua, tulimme hetken päästä tuttuun risteykseen, josta pääsi lintutornille. Seurasimme nyt tätä polkua uudelle pienelle risteykselle asti taas lintutornin suuntaan. Suoraan kävellessä pääsis taas parkkipaikalle.

Hetken päästä lintutornia näki jo kallioiden päällä.

Näyttipä korkealta tää puurakennelma ja korkeus ei ole ihan meidän juttumme, mutta jos kerran tänne asti on päästy…

Tutisevine polvineen kiivettiin tornin ekalle tasanteelle. Täältähän näki jo vähän merelle.

Nyt ei auttanut kuin viimeisetkin raput kiipeämään ylös. Siellä ei pitkään ollut tarkoituskaan viipyä, mutta näkipä upeasti kauaksi merelle ja saaristoon. Kylmää ja tuulista täällä oli, mutta näköalat olivat nätit.

Toisin kuin monelta näköalatornilta, joilla ollaan oltu, täältä näki hyvinkin puiden yli ja kauaksi maahan. Näköalat merelle olivat ihanan rentouttavat.

Kaikki kuvat Flickrissä tämän linkin takana: http://www.flickr.com/photos/75378945@N02/sets/72157638208639703/

ja viime talven artikkeliin: Lähteelä Porkkalanniemellä – talvella.

Lumikenkäily Porkkalanniemessä

Porkkalanniemi on talvellakin erittäin suosittu paikka, vaikka lumi yltäisikin korkealle. Sillä täällä on suhteellisen tuulista, niin lunta ei kuitenkaan ole ja lumikengät eivät ole välttämättömät, mutta liikkuminen niiden kanssa on vapaampaa ja mukavampaa.

Tälläkin kerralla ajoimme autolla Tullandintien sillalle asti, jossa on pieni parkkipaikka nätisti mäen takana piilossa. Tälläkin kerralla olimme ennakoineet hyvin ja paikka oli melkein tyhjä. Vaikka onkin talvi, niin autoja riitti aiemmilla parkkipaikoilla. Tosiaan, aurinkoa pitää käydä katsomassa heti kun sitä näkee ja nyt se näkyikin koko aamupäivän ajan.

Lumikengät päälle ja läks. Päämäärämme tällä kerralla on Porkkalanniemen eteläinen kärki, josta kuulemma on hienot näkymät merelle ja saarille. Sen lisäksi tämä on suosittu lintubongauspaikka. Vaikka lintuja itse ei ehkä nyt näe, niin voisihan paikkaa katsastaa jo kevättä varten.

Kävelemme tietä pitkin aiemmin ohitulle parkkipaikalle ja seuraamme kyltit metsään. Onneksi aiempien kävijöiden jalanjäljet johtavat meidät hyvin eteenpäin eikä kertaakaan pitää miettiä mihin päin me oikein tallustamme. Täällä kun ei ole puissa merkkejä, että kävele tässä, ole hyvä, kaupunkilainen.

Nyt kun valoa riittä’ä, riittääkin kuvaamista. Lumisia hämähäkkiverkkoja, lumihiutaleet ruohikossa… ja tämä kuivunut puu, joka näyttää katsovan tosi vihaisena.

Ja aina kun tammikuun aurinko paistaa, tuntuu maailma tuplasti niin ihanalta. Lumi näyttää ihan tomusokerilta ja taivas on ainakin yhtä sininen kun meri kesällä. Eipä ihmettä, että Suomen kansallislippu on sinivalkoinen.

Vaikka maa onkin peittynyt lumella, niin kuitenkin näkee vielä jonkin verran venäläisten rakennelmien muurit. Samalla kuuluu taustalla paukkumiset Upinniemestä.

Pari kilometrin jälkeen saavumme Eteläkärkeen. Siitä että pääseekö ihan meren rantaan kesäisin, en osaa sanoa, koska mäki/nyppylä, jonne päädymme, on sen verran korkea ja jyrkkä, joten emme lähde kiipeämään alas lumikengillä. Nälkääkin olis taas kerran.

Näkymät ovat kyllä ihanat. Puiden lomassa pilkahtaa luminen meri ja taustalla näkyy nätti majakka kaukaisella saarella.

Lisää kuvia talvisesta Porkkalanniemiestä löydät Flickristä: Set Porkkalanniemi talvella.

Tälläkään kerralla Sports Tracker ei suostunut nauhoittamaan koko matkaa, mutta linkin takana löydät sentään menomatkan, joka onneksi olikin tällä kertaa aika lailla sama kuin paluumatka.

Ja tästä pääset Googlen karttaan: Linkki. Valitettavasti kartta ei suostunut tulemaan suoraan blogiin.

Lisää artikkeleita Porkkalanniemestä löydätkin oikeasta laidasta Kirkkonummen-> Porkkalanniemen alta.

Lähteelä Porkkalanniemellä – talvella

Eihän me nyt sankkaa lumisadetta ja tuulta pelätä! Ulos pit päästä ja ulkoiluttaa jälleen kerran lumikengät. Myönnän, että olen tänään muutaman kerran pudistanut päätäni kun katsoin millaiset autot tällä huonolla kelillä piti viedä sivuteille asti. Nelivetomme (nastarenkojen avustamana) ei tietenkään jäänyt kertaakaan jumiin.

Puolessa välissä matkaa muutimme kuitenkin suunnitelmamme tutkia Golisnäsin ulkoilualuetta kun lumisateen vuoksi pelkäsimme, että tiet voisivat hyvinkin olla monia kymmeniä senttiä lumen alla emmekä halunneet riskeerata ojaan ajamista. Sen lisäksi lossi tuskin ajaisi näin huonolla kelillä. Näin sitten päätimme ajaa Porkkalanniemeen, jonka päätie (ja sivutiet) on aina aurattu hyvin huolellisesti.

Päämäärämme oli Lähteelän ulkoilualue, jonka tie haarautuu päätieltä noin 18.5 km päästä kun kääntyi siihen Helsinki – Hanko –moottoritieltä. Parkkipaikka onkin vain pienen matkan päässä Porkkalanniemen päätiestä. Lähteelässä on noin kahden kilometrin pituinen leveä kävelytie, josta haarautuu metsäpolku lintutornille. Kävelytie on niin leveä ja tasainen, että sillä voi hyvinkin liikkua lastenvaunuilla ja rullatuolilla. Meren lähelläkin, tien päädyssä, on vessat myös rullatuolilla liikkuville.

Parkkipaikka on suhteellisen suuri ja Subarumme olikin – yllätys – ainut auto siellä. Pistimme lumikengät jalkoihin ja taapersimme metsää kohti. Pienet mäet lisäsivät mukavaan kävelyyn pientä tehostusta ja puolen matkan kun piti kävellä tuplasti, kun kepistäni oli ironnut osa, niin kyllä kesäkunto alkaa karttumaan. Tie näytti siltä, että sitä olikin vastikään aurattu, mutta lunta oli kertynyt näin sunnuntaisin juuri mukavasti lumikenkäilyyn.

Talven vuoksi ulkoilualueen palvelut eivät tulleet tätä enempää testatuiksi, joten lisätietoja Lähteelän palveluista löytyy muualta netistä.

Sankan lumisateen vuoksi en silti uskaltanut ottaa valokuvia, kun linssini ja kamerani eivät ole säänkestäviä (ainakaan tällaisen sään).

Porkkalanniemi talvella

Kun lähdemme kohti Porkkalanniemeä, aurinko vielä paistaa, mutta piiloutuu valitettavasti aika pian paksun pilvipeitteen taakse. Tietenkään emme käänny takaisin, käännyimmehän jo monta mutkaista kilometriä sitten moottoritieltä Espoo-Kirkkonummi kohti Porkkalanniemeä.

Tällä kerralla haluamme katsoa vähän uusia paikkoja, jotka jäivät syksyllä katsastamatta. Ajamme heti ensimmäiselle parkkipaikalle ja katsomme ympärillemme. Automme on vasta toinen, joten alue on varmaan hyvin hiljainen. Hyvät, rauhalliset valokuvausolosuhteet siis.

IMG_0846

Metsäpolku kiemurtelee jäisten järvien ohi, mutta silti polulla riittää vettä: pieni puro on vallannut miltei koko tien. Ilma on kyllä vihdoin pakkasen puolella mutta kaikki vesi ei ole vielä jäähtynyt. Tänä vuonna tammikuu alkoikin ihmeellisen lämpimänä.

IMG_0852IMG_0854

Koska tämä tie ei ole kovin pitkä, pääsemmekin jo hyvin pian keittokatokselle asti, meri pilkahtaakin jo puiden välissä. Onneksemme ikuinen kylmä merituuli taitaa pitää pienen paussin. Meri nukkuu rauhassa jäälautojen alla. Värimaailma tänään muistuttaa seepiavärisiä, vanhoja postikortteja.

IMG_0858IMG_0864

Kuten monissa luonnonalueissa Suomessa täältäkin löytyy retkeilijälle kaikkea tarpeellista kuten puuceita ja keittokatoksia.

IMG_0871IMG_0883

Otamme muutama valokuva ja lähdemme takaisin, mutta käännymme vielä lyhyesti oikealle tarkistamaan toista polkua. Tästä suunnasta näkee merelle isommalta kiveltä kun äsken vielä olimme meren kanssa samalla korkeudella. Meren ja taivaan raja on vain vaivalla näkyvissä kun usva peittää sitä tehokkaasti. Metsässä on kovin hiljaista.

IMG_0887

Lämpimän teekupposen jälkeen, jatkamme autolla seuraavalle parkkipaikalle. Jätämme auton viimeiselle mahdolliselle parkkipaikalle ennen merivartioasemalle vievää tietä, juuri sillan viereiselle pikkuparkkipaikalle.

Melkein sillan vieressä on seuraava keittokatos odottamassa retkeilijöitä. Sen takana löytyy suuri laituri. Täälläkään meri ei ole jäätynyt kun vain paikoittain.

IMG_0903IMG_0909

Sillalta näkyy kaislikkoa ja puiden heijastukset. Täälläkin on kovin hiljaista eikä muista Porkkalanniemen retkeilijöistä kuuluu mitään. He ovat varmaan kaikki ihailemassa näkymät Telegrafvuorelta.

IMG_0920IMG_0922

Porkkalanniemen aluehan pidetään talvisinkin auki ja tiet ovat hyvässä kunnossa. Tänne kelpaa tulla talvisinkin. Toki, kalliot ja metsätiet voivat olla hyvin liukkaita varsinkin jäisellä kelillä ja syksyisin kun märät lehdet peittävät maan.

Täällä ei myöskään talvimyrskyt tainneet riepotella metsää yhtä pahasti kuin Lohjalla, jossa oltiin eilen (katso kirjoitus Karkalista).

Lisää kuvia Porkkalanniemestä Flickrissä.