Category Archives: Lahden seutu

Lapakisto, Nastola/Lahti

Kollegani oli jo tovin kehunut Lahden lähellä olevaa Lapakistoa maasta taivaisiin, niin pitihän siellä käydä kun kerran oleskeltiin seudulla.

Vähän epäilytti taas kerran hiekkatietä ajellessa, että olimmeko ihan oikeasti oikealla reitillä. Hiekkatiellä oli aika isoja kiviä ja pätkä seuraavalta tieltä parkkipaikalle oli aika pitkä. Päätimme kuitenkin luottaa navigaattoriin (ainakin tällä kerralla), kun ei sitä olisi kovasti voinut ajaa mitenkään väärinkään. ”Ristikankaantie 210, Nastola” pitää syöttää naviin, jotta löytää tälle suhteellisen isolle parkkipaikalle heti portin vieressä. Parkkipaikan vierestä löytyy myös puucee.

Lapakisto parkkipaikka.jpg

Ei kovin pitkälle leveää hiekkatietä pitkin tuleekin risteykseen. Mäki ylös pääsisi ilmeisesti Pitkäjärven reitille, suosittu kallioiden takia, mutta oikealle kääntyessä pääsee esteettömästi upealle makkaranpaistopaikalle heti järven rannalla ja myös pidemmälle, Lapakisto- ja Sammalisto-järvien ympäri. Me oltiin tänään vähän huonolla tuulella, koska oli jo kova nälkä, joten jäätiin heti savustamaan itsemme grillauspaikalle.

IMG_1621.jpg

Makkaranpaiston sääntö kaksi: älä käytä koskaan jonkun aiemman ladottuja halkoja, ne ovat märkiä kuitenkin.

Täältä löydät hyvät ohjeet, turvallisuussuunnitelman ja toki kartatkin: Lahden seudun luonto / Lapakisto

Linkki kuviin: Lapakisto-kuvat

Toinen reissun päivä: lounais-Suomi tutuksi

Kuinka kaunista seutua tämä on, huomaa useasti vasta, kun vaihtaa päätiet pikkuteihin. Aikaa menee ehkä hieman enemmän, mutta näkeepi jotain muutakin kuin tikkusuorat, väsyttävät tiet ja ABC-bensiksiä.

Kun vielä aiemmin ihailtiin Pulkkilanhajua, niin nyt ihaillaan vielä upeampaa Pistohiekan ympäristöä ja kun tykättiin Päijätsalosta, niin kyllä Repoveden 5 km pituinen Ketunlenkki yllätti monipuolisuudellaan. Vain ruokailut olisivat voineet olla aiemmin kuin lounasta kello 20! Sivuteillä kun ei ole moniakaan ruokapaikkoja.

Repovesi

Ensimmäinen päivän päämäärä oli Repoveden kansallispuisto. Lähdettiin Heinolasta aamupäivän aikana ja nopeasti siinä sitten ollaankin suurella parkkipaikalla. Olimme Retkeilijän Kansallispuistot –kirjasta löytäneet erittäin hyvän vinkin, että Ketunlenkkiä kannattaisi kiertää vastapäivään, eli niin, että  lähtee suoraan parkkipaikan kyljestä löytyvästä tiestä lossin suuntaan (eikä portin läpi riippusillalle), sillä alkuunhan on vielä kaikki energiat tallessa, että saisi lossin ja itsensä vedetty järven toiselle puolelle ja riippusilta odottaa sitten kohokohtana retken lopussa. Sen lisäksi Katajanvuorelle noustaan metsäpolkua pitkin ja raput alas eikä toisinpäin.

Ketunlenkki yllätti vaihtelevilla maisemilla ja kohokohdilla noin kilometrin välein. Puisto tuli nyt jo melkein suosikiksi, vaikka ollaan puiston monista reiteistä koittaneet vasta yhden.

Ristiina

Kauniit maisemat ei vielä tältä päivältä loppuneet, sillä jatkettiin pienillä teillä kauniin Mäntyharjun kautta Ristiinaan ihailemaan Brahelinnaa ja Dunckerin kiveä. Brahelinnan raunioiden pihallehan pääsee suoraan autolla, mutta Dunckerin kivelle johtaa vain pieni, melkein umpeen kasvanut polku. Harmi, että nähtävyys näyttääkin olevan niin tuntematon.

Maisematie 4323 ja kalliomaalaukset

Mutta eteenpäin sitä mentiin upealla 4323-tiellä ihaillen upeita maatiloja ja metsäpätkiä. Vihreän kullan kulttuuritie todellakin! 21 km jälkeen jätimme auton tien viereen pienelle parkkipaikalle, jonka iso kyltti lupaa 2,5 km pitkää (per suunta!) luontopolkua ja kalliomaalauksia. Niinpä auto lukkoon ja retkeilykengät taas päälle ja metsään mentiin. Kalliomaalaukset suurilta osin ovat jo hyvin haalistuneet, mutta onhan tämä jotain erikoista. Näitä kun ei näe joka päivä.

Sitten vain jatkettiin ja ihailtiin maisemia. Pistohiekan kohdalla varsinkin oltiin ihan ihastuneet näihin seutuihin, kun harjupätkät olivat kauniimpia kuin Pulkkilanharjulla! Valitettavasti ajettiin parhaimpien valokuvapaikkojan ohi, joten valokuvia siitä pätkästä ei ole.

Illalla löydettiin onneksi suhteellisen edullinen (90 €) huone kesähotelli Malakiaksesta. Täydellistä meille.

Lisää kuvia FLickristä, Day 2.

Ensimmäinen matkapäivä Suomikiertueella

Suomikiertue päivä 1 – Vääksy, Pulkkilanharju ja Päijätsalo

Matkamme ensimmäinen päivä alkoi jo hyvin ja näimme paljon. Ja sitä vaikka ennusteet lupasivat ukon ilmaa.

Heti alkuun otimme 140-tietä jotta ei jälleen ajettaisiin tylsää nelostietä ja näkisi seutuakin paremmin. Ja upeat seudut olikin. Matka itsekin tuli jo lomaksi eikä ollut pelkästään paikasta toiseen siirtästä. Aikamoisia autoja sitä näkikin tiellä ja pihoilla.

Vääksy – kanavan kaupunki

Ensimmäinen etappimme päämäärä oli Vääksy, kaupunki, josta olimme usein ajanneet läpi mutta jonne ei oltu vielä pysähdytty koskaan. Nyt jätimme auton suurelle Päijänne-talon parkkipaikalle ja käveltiin sillan yli ja pienen puiston halki ja siinähän se kanava olikin. Vaikuttava sotien muistomerkkikin oli siinä vieressä.

Kanavassa odotti jo kaksi venettä pääsyä kanavan toiselle puolelle. Kahvilan terassilta ihmiset seurasivat tapahtumat. Harmi ettei kahvihammasta kolottanut.

Pulkkilanharju – kun vasemmalla ja oikealla on vain vettä

Lyhyen tauon jälkeen jatkoimme matkaa kauniille harjulle  Pulkkilanharjulle. Sinne pääsee erittäin helposti seuraamalla tietä Vääksystä Asikkalaan ja sieltä Sysmään.

Yhtäkkiä puut vain väistävät ja molemmin puolin on vain vettä. Upeat näkymät piti jäädä ihailemaan heti harjulla olevan kesäkahvilan pihalta. Onneksi harjulle johtaa myös pyörä-/kävelytie, joten siinä voi liikkua myös hitaammin kuin autolla hurahdellen.

Harjulla on myös pieni Päijänteen Kansallispuistoon kuuluva luontopolku 2,5 km pituudelta ja sitä voi vielä jatkaa samanpituisella lenkillä. Luontopolku itse oli silti meidän mielestä vähän sylsähkö ja järveäkään ei kovasti näkynyt. Autojen äänetkin kuuluvat hyvin. Toisaalta, jos on jo seuduilla niin on tämä kiva lyhyt kävelypätkä pienillä nousuilla. Hyttysetkin kun vaan pörisee pään ympäri.

Päijätsalo

Päivän retken viimeinen päämäärä oli Sysmän lähellä oleva saari Päijätsalo. Navigaattori auttoi tämän löytämisessä kun kartta ei ollut riittävän tarkka. Saarelle johtaa pieni siltä ja kylttejä on perille asti, mutta ne olivat aika pahasti peittyneet kasvillisuuden taakse.

Päijätsalolla on monta eri tietä, joten valinnan varaa on. Valitsimme kiertotien 3,5 km pituudella ja kyllä se riitti näin päivän päätteeksi. Matkan varrella oli nimittäin aika kova nousu. Valitsimme siis ensin punaisen reitin, joka vei meidän ylös mäelle näkötornin juurelle. Itse olin niin poikki siitä noususta etten jaksanut ylös asti kiivetä, vaikka sieltä on varmaankin upeat näkymät, mutta näin oli onneksi tornin juureltakin. Päijänne siellä kimalsi puiden lomassa.

Takaisin sitten seurattiin Parkkipaikkakyltit ja siniset merkit puissa. Mäkeä alas meni melkein koko ajan, mutta osittain oli alusta niin kivinen, että retkeilykengistä oli paljon hyötyä.

Erittäin hyvä alku Suomikiertueellemme.

Flickristä löydät kaikki ensimmäisen retkipäivän valokuvat: Set Day 1.

Heinolan lintupuisto/lintutarhat

Lämpimän viikonlopun kunniaksi päätimme spontaanisti ajaa mökille. Mökkimme sijaitsee lähellä Heinolaa, niin eipä tarvinnut kovasti ajaakaan.

Heinolassa itsehän ei nyt viikonloppuisin päivisin kauheasti näytä olevan ihmisiä liikkeellä, varsinkaan sunnuntaisin klo 10, mutta silti sinne piti tällä kerralla mennä, koska olenhan minä usein Heinolan mökillä käynyt, mutta lintupuistoon en ole vieläkään päässyt. Ja sitä vaikka sisäänpääsymaksua ei siellä ole! Oivallinen päämäärää lapsiperheille, jotka lomailee Lahden seudulla.

No, asia piti siis korjata tällä kerralla ja näin ajelimme keskustaan. Eksyttyään pari kertaa löysimme hyvän paikan autolle ja käveltiin Lampitietä pitkin bussiaseman ja vesitornin suuntaan.

Lampi itse tulikin pian “vastaan” ja kun katseli lintuparvit pyörivän sen yllä, oltiin jo aika varmoja, että nyt ei puistokaan voi enää olla kaukana. Heti lammen allkupäässä olikin matala, harmaa rakennus, jossa oli jo muutama ujo potilas.

Heinolan lintutarhoissahan hoidetaan haavoittuneita ja lahjaksi saaneita lintuja, jotka eivät yksin luonnossa pärjäisi. Haavoittuneet pääsevät vapaaksi kunhan pärjäävät itse taas.

Puisto ei ole kovin iso, mutta ehdottomasti visiitin väärti. Kahdeksan rakennusta täynnä lintua tarjoaa oppitunnin lintutieteeseen ja osittain onnistuneita yrityksiä saada papukaijat puhumaan.

Sisään pääsee puistoon lammen viereisen kioskin takaa punaisen puurakennuksen vierestä.

Kun potilaiden määrä ja lajien edustajat vaihtelevat, voin puhua vain siitä mitkä linnut me nähtiin. Muistan ainakin erilaisia kakaduja, papukaijoja, naurkyyhkysiä, huuhkajia, kanahaukan ja vaaaaltavan korpin.

Puisto on auki kesäaikaan (1.6.-31.8.) ma-pe klo 10-18, viikonloppuisin klo 10-16.
Talvisin puisto sulkee aina jo kahta tuntia aikaisemmin.

Lisää kuvia löydät Flickristä: Heinola.