Category Archives: Lohjan seutu

Lohjalla Karnaistenkorven Tarinapolkua kiertämässä n. 3 km

Karnaistenkorpi löytyy helposti. Helsingistä Lohjalle moottoritietä pitkin, mutta vasta Lohjan jälkeisestä rampista pois ABC-aseman ohi ja kylttejä luontopolulle ja Kisakalliolle seuraten. Käytimme pientä parkkipaikkaa vasemmalle pikkutielle kääntyen juuri ennen Kisakalliota.

Vaikka olikin vielä ennen juhannusta, oli jo jonkun verran hyttysiä ilmassa. Huput päähän ja liikkeelle.

Tänään koitettiin kiertää Tarinapolkua. Valitettavasti olin unohtanut, että tabletissa ei ole wlan, joten emme pystyneet lukemaan Tarinapolun numerokyltteihin liittyvät tekstit ja tehtävät. Teksti löytyy täältä: tarinapolku.

Polku oli kuitenkin upea. Vähän yli kolmen kilsan lenkki kiertää kaksi upeaa lampea ja maastokin vaihtelee reippaasti. Pikkupolut vaihtuvat rappusiin ja pitkospuihin ja metsälaaksot rantapolkuihin ja isojen kivisten mäkien ja kivenmöhkäleen ohi.

Ekan lammen rannalla ihmettelin vedessä puun päällä olevaa mustaa möykkyä. Tarkemmin katsottuna siinä näyttikin olevan koko käärmekasa auringossa. Pitipä heti miettiä tarkemmin minne astuu.

Seuraava lampikin oli yhtä kaunis kuin ensimmäinenkin. Siinä käveltiin myös taas jonkun aikaa sen vieressä.

Kierroksen loppupuolella oli mukava grillipaikka katoksineen ja jopa grillivälineineen. Puuceekin löytyi pihapiiristä. Harmi ettei ollut makkaroita mukana.

Ihan lopussa käveltiin vielä ison kiven ihan vierestä. Siinä se on ollut jo pitkään ennen meitä. 🙂

Kierros oli niin virkistävä, että vain hyttyset estivät (ja pienokaisen väsymys), ettei kierretty vielä pidemmälle. En voi kuin jälleen suositella kaunista Karnaistenkorpea.

Lisää Karnaistenkorvesta: linkki.

Kajsas, Raasepori

Kajsas, Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksen virkistysalue ei sinänsä ole kovin erikoinen, mutta silti pienen sunnuntairetken väärti. Talvella joskus oltiin jo kerran yritetty päästä tänne, mutta tie parkkipaikalle ja alue itse oli syvästi vielä lumessa ja kumppareissa tuli jäätävän kylmää jo parin askeleen jälkeen.

Tällä kerralla sitten taas kelit olivat juuri oikeat. (Jos ihmettelet mikset löytänyt tätä artikkelia aiemmin, niin kirjoitan sen nyt jälkikäteen heinäkuussa, mutta haluan, että saat vuodenajalta oikean kuvan virkistysalueelta. Toukokuussa kun on vähäsen eri oltavat kun heinäkuussa.)

Pari kertaa ajaessamme tänne kyllä ihmeteltiin, että ollaankohan me menossa oikeaan paikkaan: melkein talojen pihojen läpi, tie kääntyy yhtäkkiä oikealle alas, mutta sitä näkee vasta viime tipassa, mutta edessä oleva ajokielto-kyltti mietityttää ja loppujen lopuksi parkkipaikka on tosiaan jonkun talon/mökin pihan vieressä, parin auton suuruinen pläntti.

Polku kun jatkuu ensin ajotienä (jonne ei tosiaan saa ajaa jos ei ole mökkiä siellä). Onneksi kyltti parkkipaikan vieressä kertoo meille, että ollaan täällä oikeassa.

Parkkipaikalta tosiaan seurataan leveää tietä vielä jonkun verran suoraan ja sieltä sitten jatkuu polkumme pikkuisena metsäpolkuna järven reunoja pitkin. Täällä viimeistään unohtaa arjen kiireet, kun täällä on niin hiljaista. Polusta päätellen tänne ei kovin moni kävelijä löydä.

Polku vie luonnollisen uimarannan ohi (joka ei sellaisenaan oikein ole tunnistettavissa, mutta on tässä sentään sallittu mennä uimaan) takaisin metsään ja seuraavan nätin järven rannalle. Täällä hukkaamme polkumme tai emme ainakaan tulostetusta kartasta näe mikä näistä pikkupoluista voisi olla “se oikea pokku”. Eipä haittaa kun sehän olisi enää vähän matkaa mennyt tänne järven rantaa pitkin, kunnes se loppuisi metsään. Jossain täällä piti olla vielä näköalapaikka, mutta sitä emme löydä vaikka oikeassa paikassa vissiin käytiin.

Eipä haittaa, rauhallista virkistysaluetta ollaan löydetty ja ulkoiltu tuli samalla. Uimaan ei menty.

Tästä löydät vielä linkin karttaan ja kuviin, jotka  Uudenmaan Virkistysalueyhdistys tarjoaa: Kajsas – Raasepori.

Ja tässä vielä linkki mun kuvakokoelmaan Flickrillä, Set Kajsas, Raasepori.

Retki Lohjan Kisakallion metsään, Karnaistenkorvenkierros (noin 4,4 km)

Useammin olimme puhuneet siitä, että pitäisi käydä katsomassa Lohjan muita luontopolkuja, mutta tähän asti se oli aina yhtä tehokkaasti unohdettu. NYT sitten vihdoin mentiinkin. Kisakallion urheiluopiston takana lähtee nimittäin eripituisia polkuja. Valitsimme Kisakallion takaa lähtevää noin 4,4 km kiertolenkkiä, jossa olisi noin puolessavälissä sopivasti taukopaikka järven reunalla.

Noin tunti Espoosta se olisi riittävän lähelle jottei tarvitsisi turhan pitkään ajella perille asti. Lämmmin sunnuntain sää houkutteli ulos ja vielähän vältyttäisiin hyttysistä ja pahemmasta.

Auton jätimme Kisakallion taakse Jantoniementien parkkipaikalle (jossa on muuten hyvä kartta ja vessa/puucee). Auton voi myös jättää Suoniementaival-nimiselle kadunpätkälle, josta kuulemma myös hyvä lähtöpiste Karnaistenkorven retkeilijöille. Se parkkipaikka ei nyt alla olevasta kartasta näy.

Kiertolenkki kuten me sitä tehtiin ei ole sellaisenaan merkitty, vaikka merkittyjä lenkkejä täältä löytyy kyllä. Lenkkimme oli osa luontopolkua ja tarinapolkua, joten sai pikkasen katsoa mihin pitikään kääntyä ja mitkä merkit nyt pitikään seurata.

Olin erittäin yllättynyt miten monipuolinen polku tämä oli. Siinä oli rappusia, pitkospuita, nousuja, metsää ja lisää metsää, järviä, pikkupolkuja ristin rastin… Polku oli hyvä muttei liian leveä. En oikeastaan tykkää siitä jos luontopolku on yhtä leveä kuin tie.

Matkamme taittui sen hauskemmin kun löydettiin pari suunnistusrastia, joissa toki piti klemmarilla takoa reikiä kartan reunaan kun muuta ei ollut. Tulipa sentään kiivettyä pari ylimääräistä mäkeä ylös kun näki rastin. Sen pöhkömpää että kaikissa rasteissa ei ollutkaan pihtejä, joilla merkitä rastin löytämistä. Rastit olivat vissiin jääneet jostain perhesuunnistustapahtumasta.

Tavallisen suunnistuksen lisäksi täällä voi harrastaa GPS-suunnistusta. Sitä kyllä haluaisin kokeilla täällä kun sitten tulisi nähtyä muutakin kun peruspolkuverkosto.

Polut kun ovat täällä  hyvin merkittyjä, niin voisinkin kuvitella tulevani takaisin talvella lumikenkien kera. Tai mitä ettei GPS-suunnistusta harrastamaan, mikäli rastit ovat silloinkin paikoillaan.

Taukopaikka Sorvalammen reunalla oli erittäin hyvä paikka pienelle eväspaussille. Tulisija oli jo täynnä ihmisiä, tai siis istuinpaikat tulisijan ympärillä, joten istuttiin suurelle kalliolle. Leivät maistuivat siellä yhtä hyville.

Lisää kuvia Flickrissä: Set: Karnaistenkorvenkierros.

Ja tässä viel’ä linkki karttaan: Karnaisten retkeilykartta.

Korpudden, Raasepori

Korpudden Raaseporissa on noin tunnin pääkaupunkiseudulta, joten ihan hyvä kohde lyhyelle päiväretkelle. Viitoitettu kierros on vain noin kilometrin pitunen, mutta täällä voi syödä eväät mitä mainioimmalla näköalalla suoraan järvelle päin tai sitten grillata makkarat suojaisassa grillikodassa. 

Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen sivuilla on taas hyvät ohjeet miten tänne pääsee, siellä ei vain mainita, että loppu matkasta on auraamatonta metsätietä. Se ei onneks haittaa. Hämäävä parkkipaikkakyltti sai meidät pysähdyttämään auton melkein kesämökin pihalle, kunnes me karttaa jonkin verran tutkittuamme huomasimme, että päämääräänhän on vielä matkaa parisen sataa metriä! Ei se mitään. Tien mutka oli sen verran leveä, että jätettiin auto siihen ja käveltiin traktorin jäljissä virkistysalueelle saakka. Lumikenkiä ei enää tarvittu (paitsi loppuvaiheessa, mutta sekään ei onneksi enää ollut pahaa).

Tien päädyssä näkee jo järven, vaikka se onkin vielä jään alla piiloutumassa. Hyvänkokoinen eväspöytä näyttää mukavalta ja näköalat ovat kesäisin varmaan hirmu nätit!

Kun seuraa polkua vasemmalle pitkospuita pitkin saapuu grillikodan luokse. Se oli tänäänkin varattu, vaikka ulkona olikin pari astetta pakkasta.

Lunta täällä veden ääressä ei ole paljonkaan, mutta yhdessä kohdassa kohtaamme pienimuotoista jäätikköä. Yli ei pääse helpolla, mutta varovasti pidämme puista kiinni ja vedämme itsemme jään toiselle puolelle.

Polku tekee pienen mutkan ja johtaa suhteellisen jyrkän mäen päälle näköalapaikalle. Onneks polku on hyvin viitoitettu, ettei jää epäselväksi, missä se menee. Näköalat ovat varmaan keväisemmällä kelillä nätimmät, mutta eivätpä nytkään ole huonot! 

Vähän ajan päästä ollaankin jo takaisin grillikodan luona ja kahlaamme lumihangessa takaisin mäkeä alaspäin. Virkistysalueelle kuuluu vielä pari saarta, mutta niitä ei nyt mennä etsimään. Jäät ovat kuitenkin jo aika heikot.

Kesäinen käynti Karkalissa

Sen jälkeen kun olimme käyneet Torholan luolan luona (tarina löytyy tästä) jatkoimme Karkalin luonnonpuistoon, Karkalintietä edelleen seuraten.

Parkeerasimme auton suurelle parkkipaikalle ja tutkimme sen reunalla olevaa kylttiä. Olemme jo pari kertaa huomanneet, että on aina hyödyllistä katsoa luontokohteiden kartat vielä parkkipaikalla ja ottaa kuvan niistä, kun internetistä myös virallisilta sivuilta löytyy joskus hieman erilaista informaatiota tai vanhentuneita karttoja. Sen lisäksi kamerassa olevan karttakuvan avulla löytää myös matkan varrella olevia erikoisia paikkoja paremmin tai voi valita oikotien.

Karkali on luonnonsuojelualue, joten täällä saa kävellä ainoastaan viitoitetuilla teillä, ja onneksi polut ovatkin hyvin varusteltu oransseilla, hyvin näkyvillä maaliraidoilla.

Polku luonnonpuistoon alkaa kyltin vasemmalta puolelta.

Alkuun polku oli aika leveä, mutta varsinkin niemen loppupäässä olevan pätkän polku on osittain erittäin kapea ja siinä pitääkin katsoa tarkkaan mihin jalkaa laittaa ettei kompastu kivien tai juurien yli. Osittain polku oli myös mutainen ja liukas. Retkeilykengät eivät olleet yhtään huono valinta. Tennareilla olisikin ehkä kaatunut tai liukastunut muutaman kerran.

Karkalissa löytyy monenlaisia reittejä ja pisin lenkki on 6 km. Tänään päätimme ottaa pisimman reitin ja tutkiskella Karlaninniemeä kunnolla. Muka suhteellisen lyhyt lenkki tuntui kyllä sittenkin aika rasittavalta kuumalla säällä ja epätasaisen maaston takia.

Kartasta näkeekin, että periaatteessa niemellä onkin kaksi polkua: Hanski-Hakin luontopolku n. 2,5 kilometrin pituudella (oranssi) tai 6 km pitka lenkki (vihreä), joka johtaa ihan niemen päähän. Ei voi mennä väärin kun valitsee risteyksissä aina vain oikeanpuolisen polun (paitsi yhdessä kohdassa kun käännytään takaisin päin, kun se pieni polun pätkä ei johda mihinkään.

Reitin varrella on kaksi kivaa eväspaikkaa. Ensimmäinen ( ks. kuva alla) on niemen keskellä kun pidempi reitti eroaa luontopolulta ja toinen on veden ääressä siinä kohdassa, jossa näkyy kartassa uimarannan symbolia. Uimaranta itse on enemmän iso kivi, josta on (luultavasti) helppoa laskeutua veteen. Muuta ei siinä näkynyt. Toisaalta Karkali on luonnonsuojelualue, joten kartassa oleva symboli kertonee enemmän, missä SAA uida kun se, että se merkitsisi ison uimarannan paikkaa. Olisikin ollut mukava pulahtaa kylmään veteen, mutta itikat kun pörisee ympärillä heti kun hetkeksi pysähtyy. Ja pääseehän sitten sentään nopeammin syömään.

Polku johtaa vain yhdellä niemen puolella veden ääreen ja se onkin ihana vaihtelu vihreän metsän jälkeen.

Sen jälkeen kyllä oli hyvä pitsa ansaittu ja se löytyi jälleen Lohjan keskustasta, ravintolasta Martinasta.

Tästä löydät Karkalin kuviani (myös talvelta).