Category Archives: Espoo

Rantaraitti Kivenlahdessa (Espoossa)

Saunalahden ja venesataman lähellä oleva ranta

Viime vuoden aikana olen tehnyt vain pienempiä lenkkejä, joten postauksia ei ole tullut.

Huhtikuun lopussa olin kuitenkin Kivenlahdessa kävelemässä ja tuli mieleen, että tämä Rantaraitin pätkä ei ole ehkä kaikille tuttu. Rantaraitti on mielestäni valtavan upea ja monipuolinen pyöräily- ja kävelyreitti aina lähellä merta. Onneksi siinä on myös hyviä kahviloita sen varrella, joten taukopaikkoja riittää tienpenkkojen, kivien ja jopa rantojen lisäksi.

Kivenlahdessa Rantaraitti menee välillä aika urbaaneja reittejä, kun liikutaan talojen takana kivetyksen päällä. Välillä saa hyvin katsoakin, että reitillä pysyy.

Kivenlahti

Juuri ennen Kivenlahtea (Helsingistä päin katsottuna), on mäki, josta on upeat näkymät valkoiseen Kivenlahteen. Vinkkinä, että lähellä tätä tornitaloa on pieni hiekkaranta, jonne voi hakea evästä vaikka suhteellisen lähellä olevasta kahvilasta Pupusaari. Ja vielä korkeamman kallion päällä on vissiin leikkipaikkakin. Sitä en kyllä mennyt varmistamaan.

Kuten ekasta kuvasta näit, on myös lähempänä Saunalahtea iso hiekkaranta.

Kivenlahden rantaraittia pitkin on myös jumppatehtäviä, jotta pysyy vetreänä. Tosi hieno idea!

Enpä oikein yhtään keksi mitään muuta kuin menkää itsekin kävelemään sinne. 🙂

Tarvon saari (Espoon ja Helsingin välissä)

Aika lailla samaan aikaan viime vuonna käytiin Tarvon saarella, jonne pääsi silloin rempassa olevan sillan yli Gallen-Kallelan museon parkkipaikalta.

Minä kun luulin, että isompi tyyppimme saisi taas rikkoa jäitä rannalla ja pienempi vois nukkua raikkaassa vielä talvisessa ilmassa. Kerrankin kävelevä lapsi saatiin autoon ongelmitta ja tarmolla mentiinkin saarelle vievälle sillalle. Hyytävä totuus paljastui heti puiden loputtua:

Talvihan tää maaliskuun alku vielä on ja napakka tuuli pistää vähän pakkasten alapuolella olevaa merenilmaa hirmu pistäväksi. Ei auta kuin nopsasti sillan yli. Silta on muuten valmis ja upea!

Valitettavasti saaren rannalla tajuttiin ettei noita jäitä voi rikkoa. Nehän ovatkin osittain lumen alla piilossa ja kestävät ihmisen painoa.

Loppu hyvin kaikki hyvin olisi ollut kohdallani kuuma kahvi Zocceriassa museon pihan kahvilassa mutta ei se ole auki ennen kahtatoista. Ja silloin ulkoileva perhe on jo pitkään kotona.

Turvallista korona-aikaa sinulle lukijalle!

Saarijärven uimaranta, Espoo ja Vaakkoin ulkoilualue, Espoo/Vihti

Kauniin Saarijärven rannalta Espoon ja Vihdin rajalla Vaakkoin ulkoilualueella, on kaunis rantapätkä ja uimaranta.

Uimarannan läheisyydessä on useampi mökki eli rauhallisista maisemista huolimatta ei olla erämaajärvem ääressä.

Järven vesi on uimarannalla kirkas, hoekkainen pohja houkuttelee uimaan, mutta ranta on jyrkkä, joten se ei sovellu ihan huonokuntoiselle.

Auto voi pysäköidä toisella puolella tietä olevalle suhteellisen isolle parkkipaikalle. Navigaattoriin voi laittaa osoitteeksi Saarijärventie 1, Espoo, mutta huom! Ainakin meillä navi ohjasi rannalle vievälle tielle, vaikka sinne on ajo kielletty, mutta parkkipaikka löytyy melkein heti vastapäätä toiselta puolelta tietä. Tien yli ei pääse kuin juoksemalla vilkkaan tien yli.

Saarijärven lisäksi löytyy vielä lisää tekemistä ja tutkimista. Parkkipaikalta pääsee vielä usealle merkkaamattomalle polulle. Sinisin nauhoin varustettu polku vie Helsingin Ladun Vaakkoin erämaamökille, joka on Vaakkoin järven rannalla. Sinne ei kyllä tällä kertaa lähdetty, kun jälkikasvu ei millään halunnut luontoretkeillä.

Kävimme kyllä vielä sorakuopan eli parkkipaikan toiselta puolelta lähtevälle polulle, jonne Tervahauta-kyltti opasti. Tervahautaa ei löydetty eikä polku sinne suuntaankaan ollut erityisen nätti, mutta muuten kyllä pitää tulla takaisin tutkimaan niitä muita polkuja.

Erikoista oli, että parkkipaikalta ei löytynyt yhtään karttaa. Netistäkin tuntuu löytyvän vain vähäistä tietoa ja kuvaa alueesta, joten kannattaa ottaa kännykkä ja/tai kartat mukaan ettei eksy.

Toinen erikoisuus Vaakkoissa on se, että Helsinki on ostanut tämän alueen vaikka se sijaitsee Espoon ja Vihdin rajalla.

Täydellinen sunnuntain tutkimusretki Tarvon saarelle Helsingin ja Espoon välissä

Tarvon saari juuri Tarvaspään vieressä (myös tunnettu Aleksi Gallen-Kallelan museona) onkin yllättävän ihastuttava retkikohde näin alkukeväisenä aamupäivänä.

Aleksi Gallen-Kallelan museo (Tarvaspää)

Tarvon saari sijaitsee ihan Turunväylän vieressä ja sinne pääsee sekä Helsingin Munkkiniemestä että Espoon Ruukinrannalta ponttonisiltaa pitkin. Pyörällä ja lastenrattaillakin pääsee kulkemaan, joten tätä suosittua reittiä pitkin pääseekin kulkemaan pitkälle molemmista päistä. Mutta, parkkipaikat ovat aika pienet molemmin puolin ja reitti on suosittu, joten aikaisin pitää olla paikalla.

Tarvon saaren kautta kulki aikoinaan venäläisten rakennuttama tykkitie ja siinä sijaitsi osa linnoitusvyöhykettä. Sitä en saanut tietää paljonko siltä ajalta on vielä pienellä saarella nähtävissä. Muutenkin tuntuu löytyvän yllättävän vähän Tarvosta, vaikka reitti on ilmiselvästi hyvin suosittu, myös pieni rantapolku, josta kohta kerronkin.

Aloitimme itse retkemme Espoosta päin ja jätettiin auto Aleksi Gallen-Kallelan museon alapuolella olevalle parkkipaikalle. Vielä ei ollut muita, mutta pari tuntia myöhemmin, kun museo ja kahvila olivat avautuneet, ei meinannut enää päästä pois, kun kadunvarsikin oli molemmin puolin täynnä autoja.

Espoosta ponttonisiltaa pitkin Helsingin Tarvon saarelle

Parkkipaikalta on ehkä sata metriä ponttonisillalle, joka vie saarelle. Sillalle pääsee kun kääntyy heti vasemmalle, museosta pois päin. Pakkasyön jälkeen ja upeassa matalassa auringonpaisteessa merenlahden ja kasviston luonto onkin mahtavan sävyinen. Sellaisia vienoja värejä ei muulloin näe. Aisteille olikin tarjolla vaikka mitä, kun lintuja alkoi kuulumaan ja jää natisi vahvasti sillan vieressä sulatessa voimakkaassa auringon lämmössä.

Rantaraitti kulkee Tarvon saaren yli

Silta voi olla liukas vielä, mutta se on leveä ja siinä on hyvät kaiteet, joten veteen ei pääse helpolla tippumaan. Valitettavasti Tarvon saarelle vissiin rakennetaan autotie, joten näkymät Turunväylälle päin eivät ole kovin nätit työmaan takia.

Tarvon saaren ponttonisillalt näkymät Turunväylälle

Tarvon saaren voi ylittää leveää tietä pitkin tai sitten molemmista suunnista tullessa, voi käänytä pientä metsäpolkua pitkin merelle päin eli pois Turunväylästä päin ja rantaa pitkin seikkaillen.

Polku tarjosi lapsiperheelle monta seikkailukohdetta (ja tosiaan muista, että me kuljettiin Espoon suunnasta): oli pieni hiekkaranta lähellä jäistä vettä, jonne heittää kiviä. Sitten kulman takaa paljastuikin suojaisa kallioaukio. Eväät maistuivat siellä erityisen hyviltä ja pystyihän siinä sitten vielä luonnonportailla kiipeillä. Taas kulman takaa paljastuikin kaatunut puu, joka nojasi isoon kiveen, ja sen alta piti kulkea, jotta pääsi eteenpäin. Saaren ranta näyttikin olevan useammassa kohdassa upeaa hiekkarantaa tai sitten se oli täynnä pyöreitä kivenmöhkäleitä. Ranta kuin ranta, kunhan on jäätä rikottavaksi. Lastahan ei toki meinannut enää saada pois täältä.

Tarvon saaresta näkymät Helsingin Munkkiniemeen

Munkkiniemen puoleisen sillan ja mielenkiintoisen näköisen ulkoilureitin jätettiin tällä kertaa väliin ja käännyttiin takaisin saaren leveää tietä pitkin ja sillan yli Tarvaspään kahvilaan, Cafe Zoccheriaan syömään herkullista lasagnea (9€ ja siitä riitti meille molemmille aikuisille), puhumattakaan muista herkuista. Pihapiirissakin olisi varmaan ihanaa istua auringonpaisteessa kunhan vähän vielä lämpenisi.

Kahvila Zocerian pihalta Tarvaspäähän katsottuna

Pyörätelineitäkin muuten Tarvaspään pihalta löytyy, joten tervetuloa pyörälläkin.

Espoosta Munkkiniemeen on matkaa muuten sitten noin 2 km. Rantaraitti kulkee myös tätä reittiä pitkin Espoosta Helsinkiin.

Tarvon saarella sijaitsee muuten vanhusten virkistyskeskus Perinnekäsityön kurssikeskus Tarvo, joka tarjoaa mielenkiintoisia kursseja. (www.sirina-design.fi). Kurssikeskuksen yhteydessä toimii (netin mukaan) myös tiistaisin ekokauppa, josta saa käsitöitä ja mielenkiintoisia käsityömateriaaleja).

Lisätietoja ei sitten Tarvosta meinaa löytyä.

Lyhyt wikipedia-artikkeli löytyy tästä: Tarvon saari (Wikipedia)

Aleksi Gallen-Kallelan museon nettisivut löytyvät osoitteesta www.gallen-kallela.fi

Ja pihapiirissä olevan kotoisan kahvilan sivuille pääsee suoraan tästä: Cafe Zoceria Tarvaspää

Näkymät Espoosta päin Tarvon saarelle vievästä ponttonisillasta

Olarin uusi luontopolku /Terveysluontopolku, 2,4 km)

Kesäkuussa 2019 on avattu Espoon Olariin, Keskuspuistoon, uusi 2,4 km pituinen opastettu luontopolku. Se on merkitty sinisillä sydämillä.

Luontopolun voi muka kiertää molempiin suuntiin, mutta ottaen huomioon, että loppupäässä me ei enää löydetty sinisiä sydämiä ollenkaan ja että kahdessa kartassa loppupätkä on piiretty hieman eri tavalla, suosittelen ensin kiertämään polkua kuten me tehtiin.

Polku ei sovellu liikuntarajoitteisille eikä lastenrattaille, koska kyse on mäkisestä juurikkaasta metsäpolusta.

Jätimme auton Ylismäentien sivulla olevalle pienelle parkkipaikalle ja käveltiin metsäpolku alas. Risteyksen yli suoraan ja mäki taas ylös, seuraten ylempää kahdesta polusta. Huom! Mäen alkupuolella on puukyltti vanhalle, aika umpikasvaneelle luontopolulle. Sinne ei kuitenkaan kannata suunnata, jos mielii uudelle Terveysluontopolulle.

Mäkeä ylöspäin polun vierestä löytyykin hienosti piiretty kartta ja luontopolun alkupää.

Mäkeä ylös kuljetaankin edelleen kaunista metsäpolkua pitkin, juurien yli ja ohi. Tässä viimeistään unohtaa arjen huolet ja ihailee metsän kauneutta. Lapsellemme oli erityisen hauskaa juosta edessä ja bongailla siniset sydämet. Ainakin sinne asti, kunnes äkkäsi ottaa kiven maasta ja hakata eri metsän pinnat sillä. Erityisen kiva ääni tuli vissiin metallisista luontopolun kylttien kehikoista ja isoista kivistä.

Polun varrelta löytyy kahdeksan rastia kyltteineen. Kyltit ovat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, joten tätä on kiva näyttää myös ulkomaisille vieraille.

Pian päästiin isojen kivenmöhkäleiden luokse. Hiidenkivistä kerrottiin laajasti ja niiden päälle kiipeäminen on varmaan monenkin lapsen mieleen.

Pian jo ylitettiin leveä kuntoilu- ja pyötätie ja jatkettiin upean syksyisen metsän läpi nauttien ihanasta rauhasta.

Märän alkusyksyn alun jälkeen metsässä oli ihania värejä ja makrolinssi olisikin ollut tarpeen.

Noin puolessavälissä kiipeiltiin muutama rappusta ylös kauniille kallioiselle ”näköalapaikalle”. Sieltä löytyi pari puista eväspöytää, yksi isolle väelle ja toinen pienemmille! Roskista ei löydy, joten otathan roskasi taas mukaan.

Välillä oli jo vähän vaikeampaa bongailla siniset sydämet, mutta onneksi lapsella on niin tarkat silmät, kun mehän meinattiin parikin kertaa seurata väärää metsäpolkua.

Lopulla päädyttiin onneksi meille tutulle leveälle polulle eikä enää löydetty sinisiä sydämiä ollenkaan vaikka jonkun verran etsittiin. Tämä on toki ikävä niille, jotka eivät tunne metsää ennestään. Käänny siis oikealle polkua pitkin ja alempaa tietä seuraten, niin pääset takaisin alkupisteeseen. Kerro ihmeessä, jos tiedät miten sieltä tieltä pitää jatkaa. 🙂

Luontopolulle pääsee toki myös erittäin hyvin julkisilla ja auton voi jättää aika moneenkin hyvään paikkaan. Siitä lisää alla olevan linkin takaa.

Lisää Olarin Terveysluontopolusta: Espoo.fi/Terveysluontopolku