Category Archives: Espoon Keskuspuisto

Olarin uusi luontopolku /Terveysluontopolku, 2,4 km)

Kesäkuussa 2019 on avattu Espoon Olariin, Keskuspuistoon, uusi 2,4 km pituinen opastettu luontopolku. Se on merkitty sinisillä sydämillä.

Luontopolun voi muka kiertää molempiin suuntiin, mutta ottaen huomioon, että loppupäässä me ei enää löydetty sinisiä sydämiä ollenkaan ja että kahdessa kartassa loppupätkä on piiretty hieman eri tavalla, suosittelen ensin kiertämään polkua kuten me tehtiin.

Polku ei sovellu liikuntarajoitteisille eikä lastenrattaille, koska kyse on mäkisestä juurikkaasta metsäpolusta.

Jätimme auton Ylismäentien sivulla olevalle pienelle parkkipaikalle ja käveltiin metsäpolku alas. Risteyksen yli suoraan ja mäki taas ylös, seuraten ylempää kahdesta polusta. Huom! Mäen alkupuolella on puukyltti vanhalle, aika umpikasvaneelle luontopolulle. Sinne ei kuitenkaan kannata suunnata, jos mielii uudelle Terveysluontopolulle.

Mäkeä ylöspäin polun vierestä löytyykin hienosti piiretty kartta ja luontopolun alkupää.

Mäkeä ylös kuljetaankin edelleen kaunista metsäpolkua pitkin, juurien yli ja ohi. Tässä viimeistään unohtaa arjen huolet ja ihailee metsän kauneutta. Lapsellemme oli erityisen hauskaa juosta edessä ja bongailla siniset sydämet. Ainakin sinne asti, kunnes äkkäsi ottaa kiven maasta ja hakata eri metsän pinnat sillä. Erityisen kiva ääni tuli vissiin metallisista luontopolun kylttien kehikoista ja isoista kivistä.

Polun varrelta löytyy kahdeksan rastia kyltteineen. Kyltit ovat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, joten tätä on kiva näyttää myös ulkomaisille vieraille.

Pian päästiin isojen kivenmöhkäleiden luokse. Hiidenkivistä kerrottiin laajasti ja niiden päälle kiipeäminen on varmaan monenkin lapsen mieleen.

Pian jo ylitettiin leveä kuntoilu- ja pyötätie ja jatkettiin upean syksyisen metsän läpi nauttien ihanasta rauhasta.

Märän alkusyksyn alun jälkeen metsässä oli ihania värejä ja makrolinssi olisikin ollut tarpeen.

Noin puolessavälissä kiipeiltiin muutama rappusta ylös kauniille kallioiselle ”näköalapaikalle”. Sieltä löytyi pari puista eväspöytää, yksi isolle väelle ja toinen pienemmille! Roskista ei löydy, joten otathan roskasi taas mukaan.

Välillä oli jo vähän vaikeampaa bongailla siniset sydämet, mutta onneksi lapsella on niin tarkat silmät, kun mehän meinattiin parikin kertaa seurata väärää metsäpolkua.

Lopulla päädyttiin onneksi meille tutulle leveälle polulle eikä enää löydetty sinisiä sydämiä ollenkaan vaikka jonkun verran etsittiin. Tämä on toki ikävä niille, jotka eivät tunne metsää ennestään. Käänny siis oikealle polkua pitkin ja alempaa tietä seuraten, niin pääset takaisin alkupisteeseen. Kerro ihmeessä, jos tiedät miten sieltä tieltä pitää jatkaa. 🙂

Luontopolulle pääsee toki myös erittäin hyvin julkisilla ja auton voi jättää aika moneenkin hyvään paikkaan. Siitä lisää alla olevan linkin takaa.

Lisää Olarin Terveysluontopolusta: Espoo.fi/Terveysluontopolku

Sunasta Espoon Keskuspuiston luontopolulle, n. 5km

Aamupäivä oli viileä, mutta lupasi kevästä lämpöä ja viime päivien sateista luonto oli koreimmillaan ja raikas. Ajeltiin autolla Espoon Sunanniityntien parkkipaikalle. Täälläpäin ei ollakaan aiemmin liikuttu.

Heti parkkipaikan vieressä oli viihtyisä leikkipaikka. Melkein nelivuotias ei halunnut ymmärtää miksi leikkimiseen ei nyt heti ollut aikaa. Kävelimme hiekkakentän yli ja suoraan eteenpäin, suoraan metsään, leveällä hiekkatiellä.

Pienen matkan päässä olikin jo opastauli, josta tarkistettiin luontopolun pituutta. Kierros oli noin nelisen kilometriä. Käännyimme vasempaan huuhkaja”portin” läpi ja suoraan eteenpäin hienolle lammelle asti. Sieltä vasemmalta luontopolku alkoikin. Näkymät olivat upeat ja näin alkuun (seuraavalle isommalle polulle asti) luontopolku oli leveä ja helppokulkuinen.

Opastauluja löytyy useasti ja alussa on myös hyvin penkkejä. Eväspöytää emme nähneet. Kun olimme ylittäneet isomman hiekkatien, polku muuttui kunnon luontopoluksi, juureineen ja vaikeampikulkuiseksi.

Pienokaisemme vain ilahtui ”juurimetsästä” ja marssi ahkerasti eteenpäin, tähystäen keltaisia täpliä, joista näki, että olimme vielä oikealla tiellä. Ilman merkkejä olisimme eksyneet varmaan hyvin monta kertaa. Merkit ovat aika harvakseltaan, joten niitä kannattaa bongailla ahkerasti.

Polku oli loppuun asti hyvin vaihteleva ja monipuolinen. Poikamme tokaisikin moneen kertaan, että tänne tullaan uudestaan!

Jo noin 2 km päästä, kun olimme ylittäneet taas leveän hiekkatien, päätti pikkumies, että nyt on evästen aika. Hänelle läytyi omena ja hartaasti odotettu Kinder-yllätysmuna ja meille härkiswrapit.

Onneksi pysähdyttiinkin näin aikaisin evästauolle, kun sen jälkeen emme tainneet nähdä enää yhtäkään penkkiä. Niittymaisema linnunlaululla olikin komea! Eikä yhtään autoa kuultu. Tämä alue vetää kauneudellaan hyvin vertoja Nuuksioon, mutta on osittain jopa hiljaisempi! Ja polulla ei ollut yhtään ruuhkaa. Lisätköön vielä, että se on Etelä-espoolaiselle myös paljon läheisempi.

Maasto vain muuttui uudelleen ja uudelleen. Välillä polku oli mutalammikoineen upea esterata, mutta tennareissa pärjäsi hyvin.

Olen hyvin ylpeä, että pieni poikamme jaksoi kävellä koko lenkin itse. Ja jalkapallotreenit iltapäivällä vielä päälle.

Tänne uudestaan!

Lisää kuvia tulee Flickriin, kunhan saan appin toimimaan.

Täältä löydät sekä lisätietoja että kartan:

Espoon Keskuspuisto

Ja täältä löydät lisää kuvia: Google Photos Espoo Keskuspuisto