Category Archives: Nuuksio

Maahisenkierros, Nuuksio/Solvallan Urheiluopisto

Uudet kuviot luontoretkillä. Vihdoin lapsemme jaksaa istua autossa ja osaa kävellä varmasti. Muutto ja muut muuttuneet kuviot ovat verottaneet meidän vapaa-aikaa mutta vihdoin pääsimme taas kunnon luontoretkelle, vaikka lyhyelle sellaiselle. Blogissa tästedes kääntyykin huomio enemmän pienen lapsen kanssa liikkuville sopiviin luontopolkuihin. Haluamme kyllä myös mennä monet aikaisin nähdyt polut läpi ja katsoa miten ne ovat muuttuneet. Näin voin julkaista vähitellen taas uusinta tietoa.

Löydät muuten blogista helpoiten lapsiperheille soveltuvat luontokohteet katsomalla tagista Liikuntarajoitteisille ja lastenvaunuilla liikkuville. Tagit löytyvät aina jokaisen artikkelin alapuolelta.

Maahisenkierros, meille tuttu polku, valikoitiin siksi ensimmäiseksi perheretkeksi, kun se on mahdollista kiertää matkarattailla ja siinä voi tarvittaessa tehdä vain hyvin lyhyttä retkeä näköalatasanteelle tai pidempää, kun jatkaa lopussa vielä Päivättärenpolulle.


Urheiluopiston urheilukentän läheltä ei ensin meinattu päästä millään. Halusimme toki antaa taaperolle mahdollisuus tutustua luontoon omaan tahtiin, mutta sen vuoksi piti ensin päästä metsään. Kaksivuotias tosin innostui urheilukentän jalkapallokentän melusta (isommat lapset pelaamassa jalkapalloa) ja kaikenlaisista kivistä. Rattaisiin hän ei ollut valmis istumaan ollenkaan.

Metsässä ensin ei edes kävyt osannut kiinnostaa ja aika pian hän valitsikin isin sylikyytiä päästääkseen eteenpäin. Nyt piti olla kekseliäs ettei luontoretkeilyinnostus loppuisi jo alkumetreillä. Keksittiin bongata ja tapsuttaa kylttejä. Ja niitä onneksi löytyi aina lyhyen matkan päästä.

Lähellä näköalatasannetta pikkumies alkoi jo tutustumaan polkuun itse. Solvallan vuokrattava grillikota (muistaakseni aiemmin ei ollut mitään kylttiä, että kota ei olekaan yleisessä käytössä) kiinnosti, mutta pahat vanhemmat eivät antaneet leikkiä tuhkilla.


Näköalatasanne oli sitten taas jännä paikka, jota piti tutkia tarkkaan. Vesikin kelpasi hyvin.


Näköalatasanteen jälkeen päätimme mennä samaa reittiä takaisin, koska pidämme Maahisenkierroksen toista osaa tylsänä.
Lopulla jatkoimme vielä Päivättärenpolulle, koska siellä on lapsille kivoja läppätauluja. Niitä pitikin sitten ihailla hetkeen. Luukku auki, luukku kiinni.


Kaiken kaikkiian noin kilometrin pituiseen lenkkiin meni taaperotahtiin yli tunti ja ainakin aikuisille maistui Haltian ravintolan laadukas buffetti. Haltia kun on vain pikkumäki alaspäin Solvallan parkkipaikalta.

Tässä linkki ravintolan sivuille: Haltian ravintola

Nuuksion uusi kaunis esteetön polku: Maahisenkierros (n. 2 km)

Yleensä en ole esteettömien polkujen fani, sillä olen onnekas kahden terveen jalan omistaja. Kiva, että niitä on, mutta mua löytää yleensä punkkien ja hyttysten keskellä metsäpolulla. Onneksi kuitenkin Nuuksion/Solvallan uusi Maahisenkierros on tosi nätti! Täällä kestää kävellä leveällä polulla. Hyvä tietää, jos joskus niitä lastenvaunuja tarvii työntää. Maahisenkierros valmistuu kuukauden loppuna, kun Nuuksion uusi luontokeskus Haltia avataan 31.5.2013.

Maahisenkierros (sekä toinen, Päivättärenpolku) alkaa Solvalla Areenan parkkipaikalta. Kierros on hyvin opastettu tai ainakin epäilen, että viimeisetkin kyltit tuodaan perille ennen Haltian avajaisia. Me nimittäin vahingossa tehtiin vähän pitempi lenkki kun eksyttiin risteyksissä väärille reiteille. Ei sekään kyllä haittanut menoamme, kun perille löydettiin silti.

Maahisenkierroksen alku on tämän laatikon takana (näet vasemmalla opaskyltin ja sen vieressä, oikealla kyltit Maahisenkierrokselle.

Ja silti mentiin heti alkuun väärin. Polun oli tarkoitus johtaa meidät vain hetkeksi metsän läpi ja sitten se menee urheilukentälle! Kyllä vain! Tosi hauska idea, sillä polku siis jatkuu urheilubaanan uloimpana baanana, joka lähtee sitten erikseen ja ylös metsään. Juoksurata metsään niin sanotusti. Tosi kiva idea!

Me tietty jatkettiin metsässä ja mietittiin, miten nyt risteyksissä onkin niin huonosti merkitty mihin pitää mennä. Pirtinmäelle olisi löytänyt jo helpommin, mutta ihan niin pitkään matkaa ei nyt haluttu kävellä. Tässä vielä lähikuva juoksuradasta metsään:

Me siis sitten jatkettiin metsässä, pahaa aavistamatta, sillä polkumme kääntyi pian urheilukentän ulottuvuudella pienen suon ohi ja oikeaan suuntaan. Omaan nimittäin aika hyvää suuntavaistoa, joten en osannut yhtään epäillä.

Valitettavasti kentältä kuului urheilijoiden kannustushuudot ja myöhemmin taas autojen äänet raikuivat metsässä, joten polku ei ole ihan täysin luonnonhiljainen. Toisaalta, jospa sitten hyttyset surraavat loppukesästä niin äänekkäät, niin ei niistä kannustushuudoistakaan enää välitä.

Kävelyretki metsässä on tietysti kaikkein ihanin keväällä kun on jo lämmintä, mutta ilma on vielä raikas ja metsä tuoksuu keväiseltä.

Löysimme kyltin, joka johti meidät maahisenkierrokselle takaisin, kierrosta vastapäivään johdaten. Pari sadan metrin päässä nähtiin ekan grillikatoksen. Kutsuvan näköinen se oli ja joku oli tässä vissiin tehnyt jo tulta, vaikka me ei kyllä halkoja löydetty. Ei siitä kyllä haittaakaan ollut, kun meillä ei ollut makkaroitakaan mukana.

Vielä vähän jatkettiin matkaa ja tultiin seuraavalle risteyksellä, josta vasemmalle päästäisiin kierroksella eteenpäin, nättiä puukaiteilla varustettua ramppia alaspäin, mutta oikealle taas piti kääntyä koska mehän haluttiin päästä näköalatasanteelle. Ja kyllä oli komeat näköalat!

Tämä on oivallinen taukopaikka. Oikealle kun kääntää katseen niin näkee idyllistä järvimaisemaa ja vasemmallekin näkee veden kiertävän kohti horisonttia. Saako olla kupponen teetä?

Harmi vain, että paluumatkalla oli yksi ei niin ihana pätkä. Kyseinen tienpätkä oli suora kuin viiva, tylsä ja valaistettu. Vissiin talvella täällä on kiva hiihtää, mutta me taidetaan jättää tämä pätkä ensi kerralla väliin ja kävelläänkin näköalatasanteella samaa reittiä takaisin. Luulisi, että tätä kohtaa olisi voinut kiertää.

Lapsiperheiden retkeä ei varmaankaan helpota myöskään se, että reitin vieressä on yhdessä kohdassa ilmeisesti yksityisen yrityksen urheiluvälineet, kiipeilytelineet jne. mutta suuri varoituskyltti, että niihin ei saa koskea. Kiva juttu, tossa ne ovat mutta heheh, et saa koskee.

Noh, kaiken kaikkiaan Maahisekierros oli kyllä nätti. Näköalatasanne mitä parhaimpia. Ensi kerralla katsotaan varmaan, miten reitistön saisi jatkettua vähän pidemmälle lenkille. Ja Haltian avajaisetkin odottelen jo. Sieltä saa sitten varmaan paljon hyvää tietoa luontopoluista.

Lisää tästä ja muista poluista seudulta: Haltia.com.

Ja lisää kuvia Flickrissä, Set: Maahisenkierros.

Nuuksio talvella

Taas kerran talvella Nuuksiossa ja taas kierretään Haukankierroksen myötäpäivään. Se on vain täydellinen reitti nollakeleille ja talviselle hiihtolomaviikon viikonloppupäivälle. Päivätkin ovat jo upean pitkät, että ehtii kävelemään 4 km ilman että pimeys yllättää, vaikka aurinkoa tänään ei taaskaan näy ja maailma näyttää mustavalkoiselta tai parhaimmillaan seepian väriseltä.

Toukokuussa (2013) avataan Nuuksiotien viereen (eli matkalla Nuuksion Haukkalampeen) uutta luontokeskusta, Haltiaa. Ehkä juuri sen vuoksi tutuilla reiteillä kyltit on lisätty ja vanhoja vaihdettu uusiin.

Nuuksio on sen verran suosittu, että tavallisilla reiteillä lumikengät ovat täysin tarpeettomat. Kannattaa kuitenkin varata vesitiiviit, hyvällä pohjaprofiililla ja terävillä reunoilla varustetut kengät. Polku on sen verran mäkinen ja tasaiseksi tallattu. Hyvällä kartalla ja lumikengillä varustettu toki voi kävellä umpimetsässäkin.

Aina sinisiä merkkejä seuraten päästään hyvin eteenpäin. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä ollut hyvä kävellä sinistä reittiä vastapäivään, alkaen suurilla rapuilla toisen parkkipaikan kohdalla. Sitten olisi voinut nousta raput ylös sen sijaan, että pitää laskea hankea suunnilleen kyykyssä ja kaidetta tiiviistä kahdella kädellä kiinni pitäen.

Haukkakierroksen monet nousut ja laskut antavat luontonautinnolle hyvän sporttibonuksen. Sohvaperunan peppu ehkä siitä vähäsen tiukkenee.

Metsässä ei tuule ikävästi ja ilma on mitä raikkaimpia. Vaikka parkkipaikka oli melkein täynnä, niin metsässä harvoin näkee vastaantulijoita. Eikä yhtäkään lentävää kiusankappaletta! Smile

Näköalat lumiselle metsälle järven toisella puolella on erityisen ihana, kun nauttii välillä kuppia Gunpowder-teetä.

Kaiken kaikkiaan retki oli täydellinen ja sen nautinto ylittyi vain uudella kahvilalöydöllä: Café Brunsdal Kauklahdessa. Pippuripihvi, noms.

Lisää kuvia Flickrissä, Set: Nuuksio February 2013.

Ja tässä vielä osoite toukokuussa avattavaan Haltiaan: Nuuksiontie 84, (02820) Espoo, ja Haltian nettisivuille: Haltia.com.

Ja muistathan myös Luontoon.fi sivut; Nuuksion osuus (huom! vasemmalla oleva valikko), Haltian osuus ja Haukkalammen luontotuvam osuus.

Nuuksio talvella

Pienellä aamuhiihtolenkillä näytti luonto aivan upealta. Hellä tammikuun aurinko ja samettinen lumipeitto viehättivät ja kutsuivat niin, että oli aivan pakko tehdä vielä pientä luontoretkiä. Päämääräksi valittiin Nuuksio, koska toivo eli, että siellä olisivat tiet sen verran vapaita, että siellä uskalsi liikkua syvästä lumesta huolimatta.

Tietoa Nuuksion luontopolkujen kunnosta talvisin löydät myös Karttaan merkitty tie –bloggista.

Ennen vaellusta tietysti piti ajaa taas sen koko matkan, minkä kestääkin ajaa Matinkylästä Nuuksioon. Kuvia sentään saa myös matkalta, joten aika meni hyvin nopeasti. Aurinko tietysti päätti väsyneenä mennä harsopilvien peittoon mutta eipä voinut ainakaan valittaa liian räikeästä talviauringon valosta.

Jäimme heti ensimmäiselle parkkipaikalle ja seurattiin tallattua polkua toiselle parkkipaikalle, joka oli tietysti aivan ylitäynnä huonosti parkeerattuja autoja. Sieltä luontotalolle asti oli hyvin aurattu tienpätkä. Luontopoluilla itse ei tietenkään ole talvikunnossapitoa mutta Nuuksio on onneksi niin suosittu, että polkumme oli hyvin vapaaksi tallattu. Päätimme tehdä tällä kerralla Nuuksion lyhyintä reittiä, Punarinnakierrosta.

Kiipeiltyämme monia mäkiä olimme kuitenkin tämän pienenkin lenkin jälkeen aika uupuneita. Tosin, oltiinhan tehtykin jo hiihtolenkki. Pysähdyimme usein ottamaan valokuvia. Välillä huomasi jalanjäljistä missä polku menee, kun joku oli astunut varmaan polvelle asti syvään lumeen. Onneksi lumi jäi kiltisti puiden oksilla eikä tippunut sen pahemmin niskaan tai kameran päälle.

Jäljistä päätellen myös hiihtäjät olivat löytäneet Nuuksion järvet ja metsät.

Lisää kuvia löydät Flickristä.

Nuuksio

Nuuksio on luontopuisto Pohjois-Espoossa, eli vielä pääkaupunkiseudulla. Tänä kesänä emme ehtineet kävellä Nuuksion pisimpää reittiä, mutta keskipitkällä matkallakin riitti ihailemista (ja hyttysten väistämisen yrityksiä).  Ensi kesällä sitten eväät mukaan ja pitkälle lenkille.

Ylös alas seuraamme polkua metsän eri osien halki. Kerran järvi näkyy ylhäältä graniittijyrkänteeltä ja hetki sen jälkeen kävelemmekin jo heti sinisen veden vieressä.

P5150145

Jos vaan voisi katsoa enemmän puun latvoihin kuin polulla oleviin puiden juuriin, sitten ehkä näkisi myös lento-oravia. Toisaalta, pitäisi sitten oppia pitää suunsa kiinni riittävän pitkään.

P5150233

Lisää kuvia Nuuksiosta löydät Flickristä.