Category Archives: Pirttimäki

Grillaamaan lumiseen Pirttimäkeen

Isovanhemmat olivat kylässä ja päädyttiin kokeilla taas makkaranpaistoa, tällä kerralla suositussa Pirttimäessä. Siellä on ainakin hyvä kahvila vieressä, jos tuli ei taas syttyis.

Kaikki oli pakattu huolellisesti, vaan makkarat jäivät kotiin. Onneksi kahvilasta sai Sinistä lenkkiä, jonka paistettiin tulella folion päällä ja laitettiin pakkasesta löydettyihin hot dog -sämpylöihin. Poikamme kehui, että oli kaikkein paras makkara!

Eli makkaranpaiston sääntö numero yksi: muista ottaa makkarat mukaan!

Tulenteko onnistui tosi hyvin. Pirttimäen polttopuuvarasto oli kuiva ja valmiiksi halkaistuja halkoja oli runsaasti. Mukaan otetulla pahvilla ja paperilla tuli syttyi hyvin nopeasti.

Lapselle oli mukavaa, että grillauspaikan vieressä on kiipeily-/voimistelupaikka. Meillekin tämä oli mukava mahdollisuus venytellä selkälihakset.

Lopuksi lämmiteltiin vielä itsemme kahvilassa hyvillä pullilla ja kaakaolla.

Pirttimäessä on muuten myös mahdollisuus tehdä tuli takkatuvassa.

Tässä lista tavaroista, joita koettiin hyväksi makkaranpaistoretkellä:

Lautaset/servietit

Mukit (mieluiten kansilla), ehkä kuumuutta kestävät

Käsi- ja sytykepaperia ja -pahvia

Aterimet varsinkin isompi/terävämpi veitsi

Puukko

Pihdit

Foliota

Kylmäakut kylmälaukkuun

Muovipussit

Peffa-aluksia/alustat (ja peitot)

Makkarat (esim sininen lenkki)

Sinappia ja ketsuppia

Kurkkutikut

(Hot dog sämpylät)

Peruna- tms. Salaattia?

Kahvia termarissa ja maito?

Vesipullo

Lämmintä mehua?

Jälkkäriksi keksit tms.

Kamera?

Pirttimäki, pari kilometrin leppoisa lenkki

Koska nyt kun odotan esikoistamme olen erityisen tarkka siitä, etten mihinkään kompastu, niin tämä on niin ylivarovainen ettei uskalla mennä tavalliselle pienelle luontopolulle, jossa voisin liukastua tai kompastua juurakkoon. Onneksi Pirttimäen parin kilometrin lenkki on sopivaa tasaista kävelytietä, niin leveä ja helppokulkuinen, että täällä voi liikkua hyvin myös esim. lastenrattaiden kanssa. (Pitääpi muistaa sitten syksyä varten.)

Mitä kannattaa muistaa on se, että Pirttimäen seutu on hyvin mäkinen eli myös parin kilometrin lenkillä joutuu työntämään vaunut (tai ison vauvamahansa) mäkeä ylös ja alas. Toinen muistettava seikka on se, että vaikka kaupungin kadut ovat jo pitkään olleet lumettomat ja jäättömät, niin nastat kannattaa ottaa mukaan, kunnes syvemmässä metsässäkin jäät ovat sulanneet.

Pirttimäki

Vaikka osittain polku olikin yhtä mukavasti sulannut kuin yllä olevassa kuvassa, niin silti monet paikat olivat vielä syvän ja erittäin liukkaan jääpeiton alla. Nastatkaan eivät meinanneet riittää eteenpäin pääsemisessä, varsinkin mäessä oli suuria ongelmia päästä ehjänä perille.

Onneks lopulla parkkipaikan ja kahvilan lähellä on tosi mukava, iso eväspaikka, jossa vois myös grillata makkaroita. Perusruisleipäkin maistuu ulkoilmassa erittäin hyvälle.

Ja kahvilan alapuolelta löytyy erittäin siistit vesivessat!

Lisää kuvia näet Flickrissä, Set: Pirttimäki, spring 2014.

Pirttimäki (Espoo) 3 km talvella

Äh, tänään ei ollut kertakaikkiaan hauskaa ulkona lumikengillä. Toisaalta, onpa siitäkin opittu, että lumikenkäily ei ole hauskaa

  • jos pidempi lauha sää ja pikkupakkaset sen jälkeen ovat kovettaneet lumet
  • jos pitää lönksyviä kenkiä, vaikka ne ovat vaikka kuinka vesitiiviit, niin eivät ainakaan antaneet kunnon tukea
  • jos lumipeitto on hyvin mäkinen lauhasäiden ja suoalueiden takia
  • ja jos purot ovat jo vapaina jäästä ja sen vuoksi niitä on hankala ylittää.

Onpa sentään tehty checlista milloin menen mieluummin hiihtämään tai metsästämään tarjouksia alesta.

Vaikka se ei ollut kovin hauskaa tänään, niin olipa se sentään vaativaa ja rankkaa. Urheilu sekin.

Päämääränä tänään oli siis Espoon Pirttimäki, Bodomjärven vieressä.

Aluksi suunnittelimme taapertaa lähellä latua vihreällä merkillä merkittyä reittiä pitkin, eli 3 kilometrin lenkkiä. Hädin tuskin olimme päässeet avoimen pellon yli metsään, niin kulku latua pitkin metsässä ei ollutkaan enää niin helppoa. Puurungot olivat aina tiellä ja muut puskatkin aina tuntuivat olevan tiellä.

Suoalueella moni puro oli jo ihan vapaana ja lumipenkat niiden vieressä olivat osittain jopa puolen metrin korkuisia. Lumikengillä kun ei hypitä tommosten aukkojen yli noin vain.

Useinkin piti palata ladun viereen kun metsässä oli yllättävän hankala päästä eteenpäin. Noin kilometrin jälkeen päätettii kävellä oikealle metsään ratastuspolkua pitkin. Täällä oli alkuun helpompaa päästä eteenpäin, kun puut olivat enemmän erillään eikä kasvillisuus haitannut yhtä pahasti. Silti tässäkin jalka antoi usein periksi yhtäkkiä tai meni vinoon kun astui huonosti lumikinokseen. Eipä ainakaan tarvinnut pelätä, että eksyy niin kauan kun ei ylittäisi latua. Oltiinhan vihreän kierroksen sisäpuolella.

Ratsastuspolku talvella ei kuitenkaan ole aina helppo seurata. Välillä nauhat puissa olivat rikkoontuneet ja osittain jopa ehkä puuttuivatkin. Kun seutu muuttui hyvin mäkiseksi ja kallioiseksi, päätimme seurata pientä laaksoa takaisinpäin. Ei tässä taapertaminen kuitenkaan enää huvittanut ja lyhyt retki tuntui jo rankalta.

Suoraa reittiä kun ei päässyt, niin kesti vielä jonkin verran aikaa, että näki ekat hiihtäjät puiden takana. Siellähän se latukin oli. Enää pientä matkaa takaisin ja pellon yli ja jeeess, siellä oltiinkin takaisin alkupisteessä.

Jos ei oltaisi oltu niin väsyneitä, olisimme varmaankin menneet vielä kahvilaan, jossa saa herkullisia, siellä leivottuja herkkuja. Tässä vaiheessa kuitenkin koti kutsui jo ja lämmin suihku.

Tulispa vain pian taas uutta lunta!

Yritin testata taas Sports Trackerin, ja retkemme voi seurata tästä, mutta ei se loppuvaiheessa toiminut enää luotettavasti.

Pirttimäen kesäistä retkemme löytää tästä blogikirjoituksestani.

Retki Pirttimäkeen

Vaikka sää taaskaan ei ole kovin houkutteleva, lähdemme pienelle retkelle Pirttimäkeen. Pirttimäkihän on luonnosuojelualue Espoossa, Nuuksion ja Bodomjärven välissä. Metsässä kiemurtelee kolme eripituista kuntolatua: lyhyin, jonka menemme tänään tutkimaan, on kolmen kilometrin pituinen. Keskipituinen on 6,4 km pitkä ja pisin kiertää hiidenkirnujen ja Sorlammen ohi Sorlammen keittokatokselle asti(lisätiedot ulkoilualueesta). Talvisin samat kävelytiet voi tutkia hiihdellen.

Vaikka parkkipaikka onkin yllättävän suuri (viime kerran Hankoniemen kolmen, neljän auton suuruisen parkkipaikan jälkeen), huomaamme kuinka suosittu tämä ulkoilualue on, kun puolet paikoista on jo varattu.

Kun lähdemme liikeelle keittokatoksen tuli palaa jo kutsuvasti mutta savuaa vahvasti. Myös kahvilan kahden euron pullakahvitarjous houkuttelee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Soratie kiemurtelee aluksi hyvin synkän metsän halki sitten suon ohi. Onneksi tie on leveä ja kuiva.  Vähitellen maisema vaihtuu vielä mäkisemmäksi ja sammaleiset kalliot koristavat tien reunat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pari kertaa myös ratsastajien polku ylittää tiemme. Polku näyttää olevan yllättävän kapea ja kuoppainen, mutta viihtyisä toisaalta kun se sijaitsee hiljaisen metsän ytimessä.

Lisää kuvia kuten yleensä saksalaisessa blogissani: http://finnischenatur.wordpress.com ja Pirttimäki, sekä Flickrissä.