Category Archives: Sipoo

Byabacken kesällä

Keväällä Sipoonkorven reitti Byabackenin suuntaan oli niin jäinen, että olimme päässeet vain nuotiopaikkoille asti. Nyt halusimme kävellä koko pientä ympyräreittiä.

Ponun perinnepostia polulla laatikot olivat suhteellisen helppo löytää, mutta vissiin luotopolulla kulkeneet ovat vain vähän pöljiä, kun jonnekin lappusia oli kulkeutunut useampi ja jostain ne oli otettu pois.

Polku jatkaisi metsän jälkeen alas tielle, mutta käännyimme metsätielle (aitauksen ali) ja takaisin hyvin huonokuntoista kivitietä takaisin nuotiopaikalle ja sieltä samaa tietä takaisin kuin alussa.

Sipoonkorven Byabäckeniin

Nyt teki mieli lähteä taas luontopolulle! Koska ei oltu ihan varmoja, että lapsemme jaksaisi kävellä itse koko matkan, valittiin lyhyt luontopolku Sipoonkorven Byabäckenin parkkipaikalta, Ponun Perinnepostia-luontopolku ( 1,4 km plus matka takaisin n. 1 km tietä pitkin).

Mutta, taas kerran unohdettiin miten liukasta metsässä voi olla, vaikka Espoon kaduilla ja hiekkateillä on jo ihan sula maa.

Matka autolla Espoosta Sipooseen meni yllättävän nopeasti Sipoonkorpeen. Ajo-ohjekin oli aika simppeli: Kehä I:ltä Lahdenväylälle ja sitten Korso-Nikkilän tielle Nikkilään pain ja kadulta Länsitielle Byabäckenin parkkipaikalle asti. Navigaattori ohjaa perille kun laittaa osoitteeksi Länsitie 237 (Sipoo). Parkkipaikka olikin aika iso ja hyvin tasainen.

Sitten käveltiinkin jo opaskyltille asti ja pysähdyttiin yllättyneenä. Alamäki oli ihan silkan jään peitteessä! Jos koko polku olisi näin jäässä, miten pääsisimme pystyssä edes joitain metrejä eteenpäin. Alhaalla laaksossa solisi hienosti pieni joki, jonka poikamme kovastihaluisi nähdä, joten sinne asti nyt olisi ainakin päästettävä ettei matka menisi ihan hukkaan.

Eli ei auttanut kuin kävellä polun sivuja pitkin hyvin, hyvin varovasti. Alhaalla olikin hieno silta, josta pystyi heittämään käpyjä veteen. Sillan yli pääsi vielä hyvin, mutta sitten meinattiin jo kääntyä takaisin, koska meinasimme vain liukastua koko ajan. Jotenkuten pääsimme kaatumatta pientä pätkää mäkeä ylös, punaisten merkkien viittaamaa tietä pitkin. Onneksi nyt paljastuikin, että tästä ylöspäin pääsisikin paljon helpommin, koska polun vieressä ja metsässä oli vielä pehmeää lunta. Polku itse kyllä jatkui hyvin liukkaana.

Vaikka olikin pilvinen sää, oli jo verraten mukavaa keliä ja metsäkin oli upea ja kalliot hienot! Kannatti siis edes kokeilla päästä pidemmälle! Kuvia tuli räpsittyä taas entiseen tahtiin ja myös pieni poikamme innostui aina uudestaan jostain. Varsinkin pienet sulanneen veden jättämät ”purot” jään halki kiinnostivat kovasti.

Luontopolun postilaatikoitakin löydettiin, mutta eka jo oli täynnä märkiä kortteja ja seuraava tyhjä. Eli joku oli äynyt sekoittamassa hauskan idean.

Jonkun ajan kuluttua pääsimme risteykseen, josta luontopolku jatkaisi vasemmalle mutta suoraan eteenpäin pääsikin makkaranpaistopisteelle. Ja oli se kyllä hieno paikka! Aukion ympäri oli siroteltu grillausmökki ja ainakin kolme nuotiopaikkaa sekä puuliiteri sahaineen.

Eväsleivät maistuivat taas metsän keskellä entistä paremmat ja mustikkamehu oli herkkusuumme mieleen.

Koska tälle noin 700 m matkalle oli kulunut runsaasti aikaa, päädyimme siihen, että palaisimmekin jo kotiin, mutta viimeiseksi retkeksi Sipoonkorpeen tämä ei todellakaan jää!

Täältä löydät runsaasti lisätietoja: http://www.luontoon.fi/sipoonkorpi