Category Archives: Vihti

Palakoski kesällä

Olipa aikaakin katsoa miltä Palakoski näyttää kesäisin, ja miten polku oikeasti menee metsän halki. Talvellahan oltiin eksytty aika lailla.

Tällä kerralla autolla päästiin ihan parkkipaikalle asti. Tie vain oli niin jyrkkä ja kapea, että ihmetyttää kyllä, miten kaksi autoa pääsisi mahtumaan vierekkäin, jos joku tulisi vastaan. Parkkipaikka itsekin näytti paljon pienemmältä kuin talvella. Tänne kun mahtuisi hädin tuskin kaksi autoa ja vielä yksi ehkä hätätapauksessa tien lopussa olevaan risteykseen, kun jatkaisi vielä mäkeä ylös parkkipaikalta.

Suosittelen, että kävelette kierroksen (n. 3 km) kuten me eikä toisinpäin, koska näin ette joudu jyrkän mäen kiipeämään ylös ja rappusetkin on mukavampaa kävellä alapäin.

Suoraan parkkipaikan jälkeen tie siis jatkuu vielä jonkin verran leveänä, että ihmeteltiin jo, että onkohan tämä nyt koko ajan näin leveä. Pienen, mutta suhteellisen rasittavan nousun jälkeen tie haarautuukin, vaikka sitä ei ihan ensi silmäyksellä huomaa. Kartta parkkipaikalla tiesikin, että vasemmalle pääsisi eräälle näköalapaikalle ja suoraan eteenpäin pääsee oikealla olevaan metsään kapealla metsäpolulla.

Täällähän oltiin jo kävelty väärin talvella kun olimme jatkaneet vaan suoraan eteenpäin pienelle aukiolle. Täälläpäin kyllä polku on suhteellisen hyvin merkitty valkoisine täplineen ja punaisine nauhoineen. Myöhemmin kuitenkin merkit vähenevät ja polkukin on välillä saniaisten alla piilossa.

Matkalla Mummosaliin sitten eksyttiin kerran, kun luultiin, että tämä olisi jo se polun risteys, jonka vasemman puolinen polku pelkästää johtaa Mummosalille. Polkumme sitten hävisi yhtäkkiä ja olimme keskellä metsää. Kuitenkin suuntavaisto ohjasi pian takaisin polulle.

Mummosali tosin oli upea kalliopaikka. Sieltä näkyi kauaksi metsän yli. Sää oli pilvinen, joten olisihan eväspaikka voinut olla mukavampikin, mutta tuulen avulla päästiin sentään itikoista hetkeksi eroon.

Lyhyen, jyrkän laskun jälkeen olimmekin yhtäkkiä mielenkiintoisten rappujen edessä. Niitä oli kaiverrettu yhden suuren puun runkoon. Näiden takia jo melkein kannattaisi tulla tänne Palakoskelle! Yllättävän helposti näitä rappuja pääsikin alas.

Polku johti meidät nyt joen ääreen, joka vähän matkan päästä johti järveen. Tai siis toisinpäin, mutta retkeilijän suunnasta näyttää siltä.

Järvi onkin nätti, mutta valitettavasti tämä tarkoittaa myös, että hyttysparvet löysivät meidät taas. Onneks pitkähihaiset vaatteet sekä lippis tai huppu auttoivat aika lailla ja kädet ja otsaa suojasi Off! Näin pääsimme kävelemään suhteellisen rauhassa metsäistä polkua pitkin.

Nyt puuttui enää lyhyt nousu saniaisten valtaamalla polulla ja siinähän se auto taas olikin. Yllättävän väsyneinä ajeltiin sitten takaisin kotiin, grillaamaan.

Kaikki kuvat Palakoskelta (talvelta ja kesältä) löydät Flickristä, set Vihti, ja lisää aiheestä löytyy Karttaan merkitty tie -blogista.

Mainokset

Palakoski (Vihti) talvella

Vaikka lumet alkavat jo sulamaan, metsässä on edelleen runsaasti lunta, noin puolisen metriä joissain paikoissa.

Meidän tämän päiväinen retkemme Palokoskeen olisikin ollut erittäin lyhyt, ellei lumikengät olisivat jälleen pitäneet meidät tiellä. Lumisessä metsässä onkin hyvin hankala nähdä polkua, joten lumikengillä voi sentään vapaasti vaeltaa vaikka ei seuraisikaan tavallista polkua.

Palakoski on jälleen yksi Uudenmaanvirkistysalueyhdistyksen hienoista virkistysalueista ja sijaitsee Veikkolasta pari kilometriä länteen, Palojärven vieressä. Virkistysalue ei ole kovin hankalasti löydettävä kun seuraa yhdistyksen ajo-ohjeita. Tietä 110 pitkin Veikkolan läpi kunnes Palojärven metsätie tulee vasemmalla (juuri ennen siltaa, joka johtaa Turun väylän, 1-tien yli). Sitten seurataan tätä tietä noin 3 km kunnes kyltti ohjaakin jo oikealle Palojärven virkistysalueelle. Noin kilometrin jälkeen tuleekin jo tie oikealle, joka johtaa kaarteessa Palakosken pienelle parkkipaikalle, joka on Mustanlahdenvuoren kupeessa. Talvikunnossapitoa ei valitettavasti ole, joten lumikengät ovat jälleen ehdoton keino päästä virkistysalueella liikkumaan.

Olimme miettineet tehdä pienen kierroksen seuraten Kalliopolkua, mutta huomasimmekin pian ettei tie lumisessa metsässä olekaan aina niin helposti tunnistettavissa. Oman suuntavaiston ja iPhonella olevan Sports Trackerin karttatoiminnon avulla löysimme kuitenkin takaisin parkkipaikalle ja autolle. Aluksi löysimme vielä kyltin joka ohjasi oikeaan suuntaan, mäkeä ylös ja alas taas pienen aukeaman reunalle. Jossain se kuitenkin meni metsään ja meidän suuntavaisto otti ohjat.

Kaiken kaikkiaan tykkäsimme mäkisestä metsästä mutta virkistysalueen polusta en pysty (vielä) sanomaan mitään. Kesäisin täällä on varmaan hyvä näköala (ainakin näköalapaikoista, jotka on merkattu karttaan) varsinkin Palojärven suuntaan.

Lisää kuvia Flickrissä.

Toinen näkökulma Palakosken talvivaelluksesta löydät tästä: Karttaan merkitty tie.