Category Archives: Uncategorized

Seurasaari, oravia syöttämään

Seurasaari sai heti kannustushuudot, kun iskä ehdotti retkeä sinne. Oravia syöttämään, ja sorsat saavat viimeiset pähkinät. Onhan meillä isompi pussi kuin viimeksi, kyselee utelias neljävee.

Sitten mentiinkin. Jumittaudumme heti ekalle tien risteykselle. Siellä oravat pomppivat metsässä aidan takana ja nuori tyttö syöttää niitä aina kun tulevat lähelle. Pienokaisemmekin ojentaa reippaasti kättä ja huutaa välillä:”pähkinöitääää! Oravaaaat!” Oikeastaan hän taisi sanoa vielä ovarat. 😊

Vähitellen hän oppii ojentamaan käden ja odottamaan kärsivällisesti.

Vähän ajan päästä alamme jo palelemaan paksuista vaatteista huolimatta. Seurasaaressa tuleekin aina nopeasti kylmää. Kierrämme vielä vähän saarta kuvaamassa, mutta oravat ovat hävinneet.

Lopulla poikamme vielä houkuttelee tulosillan vieressä olevaan kahvila Mieritziin. Ovessa luki, että avaa klo 11, mutta olikin jo aiemmin auki. Sisältä näkeekin vielä kivasti ulos, kauniiseen luontoon.

Seurasaari tarjoaa kyllä jokaiselle jotain. Kulttuurin lisäksi luontokin on kaunis ja joka käynnillä voi kiertää erilaisen reitin.

Ensi kerralla voisi harkita makkaranpaistoa

Sotkamon upea Hiukan harjun luontopolku

Kainuun lomalla ehdittiin 30 asteen helteessä vielä kävellä upeaa 4 km Hiukanharjun luonto- ja kulttuuripolkua. Ja se oli yksi meidän mielestä tähän asti upeimpia!

Luontopolku alkaa Hiukan uimarannan sivulta, heti lammen vierestä. Alussa ei tarvitse vielä päättää käveleekö koko 4 kilsan lenkin vai pelkästään 2,5km. Polun alussa on myös kartta, josta näkee kaikkien tekstitaulujen sijainnit (rastit). Polku on suunniteltu niin, että se kuljetaan tiettyyn suuntaan ja niin on ihan hyvä, kun salainen uimaranta jää loppupuolelle. 🙂

Polku on hyvin merkitty käpymerkein, mutta silmät kannattaa pitää auki ettei kävele väärää polkua pitkin, koska moneen otteeseen ylitetään muita polkuja ja latuja. Polku on ihanan kapea ja siten meidän mielestä paljon mukavampi kulkea kuin kansallispuistoista usein löydetyt helppokulkuiset tiet.

Polku johtaa pian tenniskentän takana ylös metsään. Siinä jo alkoi puuskuttaa helteessä aika lailla! Upea metsä kuitenkin meidän vieressä kohosi ja sininen taivas korosti korkeat puut.

Säännöllisin väliajoin sai pienen puuskutustauon kun sai lukea hauskat, kiinnostavat tekstit tauluista. Välillä muuten löytää metsästä myös eläinhahmoja, jotka pistävät alkuun miettimään onko siellä oikeasti peura/kettu/…

Polku vie ylös alas pientä polkua pitkin metsän halki ja vesitornin ohi ja purettujen mäkihyppytornien paikalle. Tervahautaakin nähtiin (taulun mukaan).

Lopuksi noustaan harjulle. Nyt viimeistään kannattaa tarkkailla mihin jalkojaan laittaa, koska hiekkapohja saattaa sateiden jälkeen ollakin vähän reunoilta epätasainen ja vierestä meneekin välillä aika suoraan alas. Näkymä puiden läpi Sapsojärvelle on varsinkin aurinkoisella kelillä henkeäsalpaavan kaunis!

Hiekkaa kuluu pois koko ajan ja jo useasta kohtaa puut ovat ihan reunalla.

Jossain vaiheessa tullaan rappusille, jotka vievät polulta alas rannalle. Siellä kannattaa poiketa! Edessäsi on ihana pieni hiekkaranta! Nyt pääset uimaan jos on liian kuumaa! Rannan toisesta päästä näkee myös Vuokattiin asti.

Taas ylhäällä kävellään vielä jonkun verran matkaa ja ollaan Pikku-Hiukalla, jonka hiekkarannan monet suosivat, koska se on hiljaisempi kuin Sotkamon tunnettu iso ranta Hiukka, mutta täällä myös pienet muurahaiset tykkäävät kävellä.

Käpymerkit vievätkin uudestaan metsään suoalueelle. Suot ovat kauniit, mutta jos vain olisin tiennyt, olisin saman tien jättänyt suon ympäri menevän polkupätkän väliin. Ympärilläni surisi ja pörisi ihan hirveästi ja pelkäsin kovasti astuvani ampiaispesään. Polku viekin ihan suon vierestä kerran ympäri ja pitkospuita pitkin takaisin melkein samalle kohdalle, joten suon voi hyvin käydä vilkaisemassa kävelemällä hyttys- ja ampiaisparven läpi.

Sitten ollaankin jo melkein harjun päällä ja Hiukalla takaisin. Uiminen maistuisi nyt kyllä, mutta nälkä onkin niin iso, että mennään läheiseen keskustaan syömään (Messiin, nam!). Hiukan kesäkahvilan tarjonta tässä ei ihan riittänyt, vaikka jäätelökin olisi maistunut.

Sotkamo, ihana rakas pieni lempikaupunkiani, on taas näyttänyt meille yhden mahtavan nähtävyyden lisää. Tätä (ja Sotkamon/Vuokatin muita upeita reittejä) kannattaisi ehdottomasti mainostaa enemmän! Netistä en löytänyt paljon mitään tästä upeasta polusta, itse saimme tiedon siitä, kun puolisoni nousi Hiukan harjulle jonkun matkaa ja löysi yhden taulun, joka kertoi harjusta (nro 16). Sen lisäksi katsottiin tarkemmin jossain esillä olevaa karttaa laduista ja siihen oli piirretty myös luontopolun kulku.

Kajaanin linnanrauniot ja puisto

Käytiin lomalla Kajaanissa ihastelemassa linnanrauniot.

Rauniot sijaitsevat pienellä saarella Kajaaninjoessa ja niiden yli menee silta (Linnansilta, myös Ämmänsillaksi kutsuttu). Raunioilla on jopa oma katunumero Linnankatu 27, vaikka yli menevä tie onkin Ahontie.

Raunioiden seinät kohoavat kuin labyrintti pienellä saarellaan ja niissä on kiva kävellä. Niitä myös edelleen restauroidaan entistä turvallisimmaksi. Opaskyltti kertoo eri huoneiden sijaintia ja linnan viimeisestä taistelusta ennen sen viimeisten asukkaiden antautumista ja linnan räjäytystä.

Sitten kun rauniot on tutkittu, voi siirtyä järvenkapeikon molempien reunojen sijaitsevat puistot.

Keskustan puolella on avointa ruohopuistoa, jossa sijaitsevat mm. Eino Leinon patsas, leikkipaikka kioskineen ja portti, joka on omistettu Olympialaisiin menestyksekkäästi useana vuonna osallistuneelle Heikki Savolaiselle.

Kartasta näin, että patsaita olikin lähellä vielä muutama muukin, Elias Lönnrotin patsas Ahontien toisella puolella ja Pietari Brahen patsaat jokea pitkin keskustan ”toisella puolella”.

Toisella puolella on enemmän puita ja kivinen niemi, jonka päällä olevalle puusillalle ei keksitty mitään syytä. Ehkä vesi oli vain erityisen matalalla näin kuuman kesän aikana. Kiva puisto ainakin löytyi toiselta puolelta jokea.

Grillaamaan lumiseen Pirttimäkeen

Isovanhemmat olivat kylässä ja päädyttiin kokeilla taas makkaranpaistoa, tällä kerralla suositussa Pirttimäessä. Siellä on ainakin hyvä kahvila vieressä, jos tuli ei taas syttyis.

Kaikki oli pakattu huolellisesti, vaan makkarat jäivät kotiin. Onneksi kahvilasta sai Sinistä lenkkiä, jonka paistettiin tulella folion päällä ja laitettiin pakkasesta löydettyihin hot dog -sämpylöihin. Poikamme kehui, että oli kaikkein paras makkara!

Eli makkaranpaiston sääntö numero yksi: muista ottaa makkarat mukaan!

Tulenteko onnistui tosi hyvin. Pirttimäen polttopuuvarasto oli kuiva ja valmiiksi halkaistuja halkoja oli runsaasti. Mukaan otetulla pahvilla ja paperilla tuli syttyi hyvin nopeasti.

Lapselle oli mukavaa, että grillauspaikan vieressä on kiipeily-/voimistelupaikka. Meillekin tämä oli mukava mahdollisuus venytellä selkälihakset.

Lopuksi lämmiteltiin vielä itsemme kahvilassa hyvillä pullilla ja kaakaolla.

Pirttimäessä on muuten myös mahdollisuus tehdä tuli takkatuvassa.

Tässä lista tavaroista, joita koettiin hyväksi makkaranpaistoretkellä:

Lautaset/servietit

Mukit (mieluiten kansilla), ehkä kuumuutta kestävät

Käsi- ja sytykepaperia ja -pahvia

Aterimet varsinkin isompi/terävämpi veitsi

Puukko

Pihdit

Foliota

Kylmäakut kylmälaukkuun

Muovipussit

Peffa-aluksia/alustat (ja peitot)

Makkarat (esim sininen lenkki)

Sinappia ja ketsuppia

Kurkkutikut

(Hot dog sämpylät)

Peruna- tms. Salaattia?

Kahvia termarissa ja maito?

Vesipullo

Lämmintä mehua?

Jälkkäriksi keksit tms.

Kamera?

Lähiseutukävelyä

Voi kun aika lentää. Paljon ollaan oltu liikkeellä, mutta pidemmät luontoretket ovat syystä sun toisesta jääneet. Pienokaisemme juoksee mielellään ja sinänsä olisi tarkoitus päästä luontoretkille taas useammin.

Toisaalta, kivahan se on, että asuinseutumme on hyvin metsäpainotteinen, vaikka ihan keskellä asutusta ollaankin. Ei tarvitse mennä kauas ja on jo keskellä metsää. Pienokaisemme rakastaakin lähteä ”juurimetsään”. Siellä voi juosta metsäpolkuja pitkin ja ihmetellä luontoa. Mielellään hän jättää oraville kuusenkerkkiä yms. puunkannoille tai ihmettelee sieniä, joita onkin näin sateisella syksyllä ollutkin runsaasti.

IMG_1013

Yllättävän pitkällekin pääsee kun vain kävelee sinne mihin kolmevuotiaskin. Monesti kyllä pitää vielä ottaa rattaat mukaan, jotta ei tarvitse painavaa tyyppiä kantaa takaisin, kun emme huomaakaan miten pitkälle päästiin.

IMG_1014

Itse huomasimme, että vaikka ei enää olla kovasti päästy katselemaan uusia seutuja ja polkuja, löytyy uusia ja jänniä paikkoja ihan läheltä. Ja sinne asti jaksaa raahautua ainakin myös ilman suuria valmisteluita.

Pienokainen myös opettaa katsomaan luontoa uusin silmin. Kerran hän vain yhtäkkiä istuutui maahan ja katseli pitkään matalaa lampea. Ihan en päässyt ymmärtämään mitä hän siellä näin keskittyneenä katseli, mutta oli mukavaa kun voi vain pysähtyä ja ihmetellä edessä olevaa luontoa eikä tarvitse mennä tiettyyn paikkaan katsomaan jotain, mitä jossain oli kehuttu kauniiksi.

Lisää kuvia näet Flickrissä: Espoo neighborhood -albumista.