Category Archives: Virrat/Ruovesi

Seitseminen

Pääsiäisenä oli täydellinen retkisää: ei liian kylmää enää ja aurinko pilkahti pilvien lomassa ja varsinkaan surisevia itikoita ei kuullut vielä missään.

Seitsemisen suuresta retkivalikoimasta valittiin alkupäivän taipaleeksi 6 km rengaslenkin, joka ei sellaisenaan ole merkitty, mutta luontokeskuksen ilmaisen kartan avulla pärjäsi mainiosti. Iltapäiväksi oli sitten Multiharjun kehuttu ja suosittu pari kilsan rengasreitti ohjelmassa.

6 km rengaslenkki suo- ja metsäalueiden halki:

Aloituspisteenä toimi siis luontokeskus, joka on tosi helppo löydettävissä, kun seuraa vain opastukset. Parkkipaikka on suhteellisen iso ja täältä lähtee kätevästi monelle eri reitille. Sen lisäksi raskaana oleva (ja lapsiperheet) ilahduttaa luontokeskuksen WC.

Polkumme alkoi parkkipaikan ja tien toisella puolella ja johti meidät miltei heti jyrkkää rinnettä alas Ahvenlammen ääreen.

Tiemme oli osa Runopoilkua, joten polun varrella oli silloin tällöin kyltti, jossa oli runo.

Polkumme johti jonkun ajan lammen reunaa pitkin ja näimme kauempana kurjen etsivän ruokaa sekä kaksi joutsenta pesäpuuhissa. Lintujen pesintä onkin syy siihen, ettei Seitsemisessä kaikkialla saa yhtä vapaasti liikkua polkujen ulkopuolella kuin on yleensä mahdollista kansallispuistoissa. Huomioithan siis karttoihin merkityt liikkumisrajoitusalueet!

Monissa kohdissa saimme taas taapertaa pitkospuilla, jotka osittain olivat vielä vähän liukkaat öisen kosteuden jäljiltä.

Muutaman kerran piti polkujen risteyksissä miettiä hetken, mihin suuntaan piti kääntyä. Toisaalta olihan se kartan avulla suhteellisen helppoa: Ensin Pakkulakankaan/ Tervahautakankaan suuntaan, sitten Puolukkamäelle (joka ainoana paikkana ei ole merkitty luontokeskuksen karttaan), sitten Miilukankaalle, Susikankaalle ja takaisin Kulomäelle, jossa luontokeskus sijaitsee.

Vaikka, kuten sanoin, oli hyvät ulkoilukelit, emme nähneet kuin pari ihmistä tämän 6 km lenkin aikana. Ehkä tämä polku ei ole kovin suosittu, vaikka me kyllä siitä tykättiin. Olihan se vaihteleva suoalueineen ja mäkine metsäalueineen.

 Puolukkamäki

Yhdessä kohdassa piti kävellä hiljaisen tien yli. Sinänsä ei kovin vaikeaa, mutta juuri kun tie on hyvin vähän käytetty, niin autoilla oli aikamoinen vauhti päällä.

Retken jälkeen luontokeskuksen kotiruokabuffetti maistui kyllä erityisen hyvältä.

Vähän ajan päästä energiataso oli sen verran noussut, että jaksoimme ajaa autolla luontokeskuksen vieressä olevaa tietä pitkin etelään. Pysähdyimme hetkeksi Koveron parkkipaikalle ja tutustuttiin perinnetilan piha-alueeseen. Kesäisin pääsee myös vilkkuilemaan taloihin sisään mutta pihapiiriin saa tutustua myös museotalojen ollessa suljettuna.

Sen jälkeen jatkoimme matkaa tietä pitkin ja heti seuraavassa risteyksessä kääntyen vasemmalle. Multiharjun kyltti oli kaatunut eikä heti näkynyt, mutta onneksi katsoimme kartasta muutenkin minne pitää ajaa. Tie muuttui nyt hyvin mutaiseksi ja matalalla autolla olisi voinut olla jo vaikeaa.

Multiharju:

Multiharju on miltei laaja-alueisen Seitsemisen suosituin retkipaikka. Tunnettu paikka on vanhasta metsästään, jossa on jopa 400 vuoden vanhoja puita.

Parkkipaikalla näin pariskunnan, joka valmisteli lastenrattaita matkaa varten. Polku onkin täällä paljon leveämpi ja tasaisemmin laitettu kuin luontokeskuksen lähellä oleva polku, mutta esteetön reitti ei tosiaan ole: yhdet raput ja muutama pitkospuu pitää ylittää ja osittain pitää saada vaunut jyrkkiä mäkiä ylös ja alas. Ehkä kahdestaan tämä on kuitenkin hyvin mahdollista.

Pari kilometriä pitkä lenkki on samalla myös luontopolku. Aina välillä näkee puisia kylttejä, jotka kertovat metsästä ja sen asukkaista.

Toki täältä voi lähteä patikoimaan myös pidempiä retkiä esimerkiksi Koverolle, mutta meidän päivän saldo oli siinä. Palasimme onnellisena ja hieman väsyneenä takaisin Näsinjärven rannalta vuokrattuun mökkiimme.

Lisää valokuvia Flickrissä, Album Seitseminen, national park Finland.

Lisää tietoutta Seitsemisen kansallispuistosta löytyy varsinkin täältä: Luontoon.fi/Seitseminen. Huomioithan vasemmalla olevaa valikkoa, josta löytyy mm. linkit karttoihin (Kartat ja kulkuyhteydet) sekä nähtävyyksiin, reitteihin ja palveluihin.

Mainokset

Toriseva, Virrat

Kantatie 66:n vierestä, juuri ennen Virtoja, on suuri parkkipaikka ja se ei ole syyttä siinä. Heti parkkipaikalta näkee alhaalla järven (Alainen Toriseva) ja toisella puolella tietä jyrkkiä kallioita. Näkymä on upea jopa keväisen koleana tihkusadepäivänä.

Sään ja liukkauden vuoksi emme pysty kiertämään yli kuuden kilometrin luontopolkua, mutta sitä enempää syytä palata seuduille joskus kesäisin, houkutteleehan luontoretken lisäksi kesäiset kahvimajan tarjoilut ulkoilun päätteeksi.

Luontopolku on muuten myös liitetty Pirkan taival –retkeilyreitistöön.

Nyt kuitenkin tyydyttiin vain siihen, että kävelimme parkkipaikan vasempaan päätyyn ja ihailtiin järven päätä ja kallioseinämää kahvilan alapuolella.

Erittäin hyvä sivusto Torisevasta löytyy muuten täältä: Bittikone.com/Toriseva. Sen perusteellisemmin ei voine kertoa Torisevan kolmesta rotkojärvistä.

Sitten jatkettiinkin jo Marttisen perinnekylää, lintutornia ja Herrasen kanavaa ihailemaan (Herraskylässä Virroilta pikkasen eteenpäin).

Lisää kuvia, mm. Herraskylästä ja perinnekylän lintutornista Flickristä, album: Toriseva, Herrasen kanava, Marttisen perinnekylä.

Helvetinjärvi

Koska emme viime kesänä menneetkään Helvetinjärvelle oli sitä nyt mentävä.

Toisaalta, itse kansallispuisto ei sitten ollutkaan päivän kohokohta vaan matka itse. Ajeltiin nimittäin taas pienempiä teitä pitkin ja siellähän löytyi jatkuvasti jotain mielenkiintoista: 12-tien vieressä kyltti olisi johdannut meidät strutseja katsomaan (Strutsitila Syrjynen) ja vähän ajan päästä pysähdyttiinkin katsastamaan ihastuttavaa Rönnvikin viinitilan marjaviinitarjontaa (Rönnvikin viinitila). Parolassa olisi ollut panssarimuseo (Panssarimuseo Parola) sekä Hattulan Pyhän Ristin Kirkko. Tiellä numero 58 taas kutsui meidät autojen maailmaan (Rally Hall of Fame) ja Suomen route 66:lla mainostettiin käsityöpuotia ja Ryövärin luontosuojelualuetta. Hyvä siis, että päästiin ylipäätään eteenpäin.

Mutta, palataan päivän teemaan. Tietysti halusimme tällä retkellä nähdä erityisesti kansallispuiston päänähtävyyttä, Helvetinkolun. Kansallispuistontien Kankimäen parkkipaikalta voi valita suhteellisen helposti käveltävän 3-4km lenkin nimeltään Helvetistä itään –kierros.

Kansallispuistossa on tietysti vielä monta muuta reittiä mutta yllä olevasta kartanpätkästä näkee vain tämän kierroksen.

Parkkipaikalla tulee selväski, että evästystä saa helposti ennen kierrosta tai urakan jälkeen, kun kioski tarjoaa ruokiaan heti portin ja caravan-parkkipaikan välissä.

Kierros alkaa mäen alapuolella ja  polku on aika leveä, vaikkei kyllä esteetön eikä lastenvaunuille soveltuvakaan. Pari kertaa kierroksen aikana emme olleet ihan varmoja, mihin on tarkoitus mennä (ensin). Polut risteytyivät ja näin mentiin ensin näköalatasanteelle, josta näkee metsäiselle pitkälle järvelle. Pari sataa metriä takaisin ja eteenpäin löydettiin Helvetinkolun, vaikka melkein käveltiinkin sen ohi. Ylhäältä katsottuna se tuntui ensin liian pieneltä.

Vielähän me kuvittelimme, että pääsisimme kävelemään suoraan Helvetinkolun läpi.

Pari rappusta alas ja olimme järven kanssa samalla tasolla. Näköaloja riitti ja monet lapsiperheet olivat vissiin valinneet tämän paikan eväspaikaksi. Katsottiin karttaan ja huomattiin, että siellä ylhäällähän se kolu olikin ollut.

No, nyt kun kerran oltiin järven rannalla, ajateltiin, että kävelläänpä tonne vasemmalle nättiä pikkupolkua pitkin ihailemaan Helvetinkolua alhaaltapäin.

Ylöspäin katsottuna Helvetinkolu näyttikin paljon jyrkemmältä ja seinämät vaikuttavilta. Näimme, että jotkut olivat aidoista huolimatta kiipeilemässä kolussa, joten ajateltiin, että nyt mekin. Paikka on vain aika kapea, joten oli parempaa istahtaa hetkeksi alas, syödä eväät ja odottaa hetken.

Ihmisiä, myös lapsiperheitä, tuli jatkuvasti alas ja monet myös kiipeilivät vastasuuntaan, joten taukomme ei oikein auttanut. Eikun sekaan vaan. Mäki on tosiaan aika jyrkkä ja lyhyet jalkani eivät aina meinanneet riittää kiivetä seuraavan kivenlohkareen päälle. Onneksi oli hyvät kengät, joissa oli erinomainen pito. Olipa sentään erikoinen reitti.

Lopuksi polkumme johti meidät ei niin mielenkiintoisen metsäpätkän ja suhteellisen ison suon yli.

Hyvän kartan löydät ainakin täältä: Retkikartta.fi.

Ja kaikki minun kuvat ovat Flickrissä, Set: Helvetinjärvi.