Blogiarkistot

Seurasaari, oravia syöttämään

Seurasaari sai heti kannustushuudot, kun iskä ehdotti retkeä sinne. Oravia syöttämään, ja sorsat saavat viimeiset pähkinät. Onhan meillä isompi pussi kuin viimeksi, kyselee utelias neljävee.

Sitten mentiinkin. Jumittaudumme heti ekalle tien risteykselle. Siellä oravat pomppivat metsässä aidan takana ja nuori tyttö syöttää niitä aina kun tulevat lähelle. Pienokaisemmekin ojentaa reippaasti kättä ja huutaa välillä:”pähkinöitääää! Oravaaaat!” Oikeastaan hän taisi sanoa vielä ovarat. 😊

Vähitellen hän oppii ojentamaan käden ja odottamaan kärsivällisesti.

Vähän ajan päästä alamme jo palelemaan paksuista vaatteista huolimatta. Seurasaaressa tuleekin aina nopeasti kylmää. Kierrämme vielä vähän saarta kuvaamassa, mutta oravat ovat hävinneet.

Lopulla poikamme vielä houkuttelee tulosillan vieressä olevaan kahvila Mieritziin. Ovessa luki, että avaa klo 11, mutta olikin jo aiemmin auki. Sisältä näkeekin vielä kivasti ulos, kauniiseen luontoon.

Seurasaari tarjoaa kyllä jokaiselle jotain. Kulttuurin lisäksi luontokin on kaunis ja joka käynnillä voi kiertää erilaisen reitin.

Ensi kerralla voisi harkita makkaranpaistoa

Mainokset

Lumikenkäily Porkkalanniemessä

Porkkalanniemi on talvellakin erittäin suosittu paikka, vaikka lumi yltäisikin korkealle. Sillä täällä on suhteellisen tuulista, niin lunta ei kuitenkaan ole ja lumikengät eivät ole välttämättömät, mutta liikkuminen niiden kanssa on vapaampaa ja mukavampaa.

Tälläkin kerralla ajoimme autolla Tullandintien sillalle asti, jossa on pieni parkkipaikka nätisti mäen takana piilossa. Tälläkin kerralla olimme ennakoineet hyvin ja paikka oli melkein tyhjä. Vaikka onkin talvi, niin autoja riitti aiemmilla parkkipaikoilla. Tosiaan, aurinkoa pitää käydä katsomassa heti kun sitä näkee ja nyt se näkyikin koko aamupäivän ajan.

Lumikengät päälle ja läks. Päämäärämme tällä kerralla on Porkkalanniemen eteläinen kärki, josta kuulemma on hienot näkymät merelle ja saarille. Sen lisäksi tämä on suosittu lintubongauspaikka. Vaikka lintuja itse ei ehkä nyt näe, niin voisihan paikkaa katsastaa jo kevättä varten.

Kävelemme tietä pitkin aiemmin ohitulle parkkipaikalle ja seuraamme kyltit metsään. Onneksi aiempien kävijöiden jalanjäljet johtavat meidät hyvin eteenpäin eikä kertaakaan pitää miettiä mihin päin me oikein tallustamme. Täällä kun ei ole puissa merkkejä, että kävele tässä, ole hyvä, kaupunkilainen.

Nyt kun valoa riittä’ä, riittääkin kuvaamista. Lumisia hämähäkkiverkkoja, lumihiutaleet ruohikossa… ja tämä kuivunut puu, joka näyttää katsovan tosi vihaisena.

Ja aina kun tammikuun aurinko paistaa, tuntuu maailma tuplasti niin ihanalta. Lumi näyttää ihan tomusokerilta ja taivas on ainakin yhtä sininen kun meri kesällä. Eipä ihmettä, että Suomen kansallislippu on sinivalkoinen.

Vaikka maa onkin peittynyt lumella, niin kuitenkin näkee vielä jonkin verran venäläisten rakennelmien muurit. Samalla kuuluu taustalla paukkumiset Upinniemestä.

Pari kilometrin jälkeen saavumme Eteläkärkeen. Siitä että pääseekö ihan meren rantaan kesäisin, en osaa sanoa, koska mäki/nyppylä, jonne päädymme, on sen verran korkea ja jyrkkä, joten emme lähde kiipeämään alas lumikengillä. Nälkääkin olis taas kerran.

Näkymät ovat kyllä ihanat. Puiden lomassa pilkahtaa luminen meri ja taustalla näkyy nätti majakka kaukaisella saarella.

Lisää kuvia talvisesta Porkkalanniemiestä löydät Flickristä: Set Porkkalanniemi talvella.

Tälläkään kerralla Sports Tracker ei suostunut nauhoittamaan koko matkaa, mutta linkin takana löydät sentään menomatkan, joka onneksi olikin tällä kertaa aika lailla sama kuin paluumatka.

Ja tästä pääset Googlen karttaan: Linkki. Valitettavasti kartta ei suostunut tulemaan suoraan blogiin.

Lisää artikkeleita Porkkalanniemestä löydätkin oikeasta laidasta Kirkkonummen-> Porkkalanniemen alta.

Liesjärvi – monipuolinen kansallispuisto

Sunnuntain ja aurinkoisen kelin kunniaksi, käväisimme tänään Liesjärven kansallispuistossa, joka ei ole kaukana Torronsuon kansallispuistosta.

Tämä kansallispuisto on tunnettu harjustaan ja upeasta entisöidystä perinnetilasta. Molemmat olivat tänään ohjelmassamme. Oikeastaan me olimme suunnitelleet kävellä noin 5 kilsan lenkin harjusta Hyypiönkierrokselle ja harjun kautta takaisin, mutta oranssilla puupalikoilla merkitty reitti olikin melkein umpeenkasvanut ja meitä ei tänään huvittanut yhtää kahlata kasvillisuudessa. Suomikiertueen ötökkäkiintiö taisi olla vielä täynnä.

Kyynäränharju

Päästääkseen Kyynäränharjulle voi ajaa joko pohjoisessa olevalle parkkipaikalle tai kuten me, etelässä olevalle. Sinne löytää helposti ottamalla heti seuraava oikealle kun Porintiellä on ohittanut Liesjärven kansallispuiston risteyksen. Pienen parkkipaikan läheltä, harjun alkupäästä, löytyy opaskyltti, eväspaikka, uimaranta ja puucee. Opastaulusta pystyi tarkistamaan mitkä polut on jo ehditty raivaamaan vapaaksi  talven ja kevään pahojen myrskyjen jäljiltä.

Liesjärvi

Kyynäränharju on vähän yli kilometrin pitkä, joten siitä tulee hädin tuskin kaksi, kun kävelee sitä kerran molempiin suuntiin. Jos olisi vielä kävellyt Hyypiönkierroksen siitä olisi tullut mukavat 5 kilometriä ja samalla olisi nähnyt kuulemma nättejä näkymiä Hyypiönkallion läheltä.

Harju on tosi kaunis ja hyvä paikka näyttää ulkomaisille vieraille suomalaista luontoa. Molemmin puolin harjua näkyy melkein koko ajan järvien sinistä vettä. Polku on melkein koko ajan tasainen ja suhteellisen leveä. Eksymisen vaaraa ei ainakaan ole. Pyörtuolilla kulkeville tämä polku voi silti olla vähän liian juurakkoinen.

Näin lyhyellä polulla tuli kuitenkin monta ihmistä vastaan. Harju onkin varmaan melkein suosituin paikka Liesjärven kansallispuistossa.

Korteniemi – perinnetila esittää v. 1910 elämää

Autolla pääsi hyvin lähelle Korteniemen perinnetilaa.Parkkipaikkoja oli runsaasti ja myös linja-autoja oli muistettu.

Korteniemen tila on hyvin suosittu perheiden kesken. Kesäisin täällä näkee eläimiä ja tilassa oleskeleva opas kertoo mielenkiintoisia tarinoita tilan historiasta.

Pihapiirissä on muutama kaunis, vanha rakennus ja aidan takana näkee lehmät köllöttelevän metsän varjossa. Tila on hyvin idyllinen paikka.

Talossa ruisleivät roikkuvat katossa ja kangaspuilla on matto melkein valmis.

Lisää kuvia matkastamme Liesjärven kansallispuistoon löytyy Flickristä, Set Liesjärvi.

Örön saari ja Kasnäs

Örön linnakesaari

On siitä jo muutama päivä kun teimme Wilson Charterilla päiväretken Örön linnakesaarelle, mutta en vain vielä ehtinyt kirjoittaa sitä. Retki jäi kyllä mieleen, kun se oli niin monipuolinen ja mukava. Yksin kun ei saarelle saa mennä (kuuluu puolustusvoimille), eikä sitä omaa venettä omistaisikaan. Sitä mielenkiintoisempaa tietysti olikin mennä juuri tälle saarelle.

Ensinnäkin, että en ollut vielä aiemmin Kemiönsaarella eikä muutenkaan siellä suunnalla ajellut, joten tuli vähän yllätyksenä, että saaristo sielläpäin on paljon mäkisempi kuin Helsingin edustalla oleva. Saaretkin ovat hyvin mäkiset kumpareet ja saimme tietää matkan aikana, että se johtuu siitä, että Salpausselkä yltää tänne ihan mereen asti.

Matka meni myös suuren kaarevan Lövön sillan yli. Aikamoiset näkymät siitä oli kun molemmin puolin näkyi vettä ja sitä oltiin aika korkealla kaiken yllä. Ei siinä tosin montakaan kuvaa ehdi ottaa.

Örön saari on sekä historiallisesti että luonnostaan hyvin arvokaas saari. Luonnostaan se on monien kasvien kohdalla ainut esiintymispaikka Suomessa. Luonto-opas kertoikin mukavasti monista mielenkiintoisista erikoisuuksista. Entisellä helikopterikentällä tuoksuikin hyvälle näin helteisenä päivänä, mutta olen tietysti taas unohtanut sen aiheuttaneen kasvin nimeä.

Mielenkiintoista oli myös katsella tykin vierestä Bengtskärin suuntaan ja ihmetellä miten sodassa olikin pystytty ampumaan sinne asti auttaakseen sinne hyökkäyksen takia loukkuun jääneitä suomalaisia. Tykkiä itsekin pystyi katsastaa erityisen läheltä ja asiantunteva opas selitti yksityiskohtaisesti.

Meille kävi tuuri ettei juuri silloin ollut kauheasti ötököitä metsässä ja saimme olla aika rauhassa. Kuulemma siellä yleensä lentelee kovasti hyttysiä ja paarmoja sekä metsissä asustelee paljon kyykäärmeitä.

Lisää kertomuksia Örön saaren matkoista voi lukea esimerkiksi Karttaan merkitty tie –blogista sekä Kaislatuuli-blogista.

Kuvia en voi saaresta julkaista, kun minulla ei ole (vielä) lupaa siihen.

Kasnäs/Saaristomeren kansallispuisto

Kasnäsin satamasta kun laivaretki alkoi ja sinnehän se sitten päättyikin taas, niin olimme samalla ajaneet melkein Saaristomeren kansallispuiston läpi. Kasnäsissä on kuitenkin vielä kansallispuiston tietoutta jakava Sinisimpukka, johon tutustuimme sitten vielä. Luontokeskuksessa on näyttelyssä täytettyjä eläimiä, joista näki kuinka suuri läheltä katsottuna esimerkiksi merikotka on. Ja sellaisen olimme nähneet laivaretken aikana meren yllä lentelevän.

Saaristomeren kansallispuisto tarjoaa paljon nähtävää varsinkin venettä omistavalle, mutta kyllä alueella risteilee myös monta yhteysalusta ja taksivenettä. kansallispuisto on myös saanut kansainvälisen laatusertifikaatin PAN Parks. Maakravuille on kuitenkin suositeltava tutustua Sinisimpukan takana olevaan geologiseen luontopolkuun, joka ei ole edes kilometrin pitkä, joten siihen ei todellakaan mene liikaa aikaa ja oppia voi aika paljon mielenkiintoista.

Lisää päivän kuvia löytyy Flickristä: Set Saaristomeri/Örö.

Träskändan kartano Espoossa

Espoossa on monta paikkaa, joita voi nähdä ilmaiseksi, mutta välillä ihmettelee, että joitain ei ole vieläkään nähnyt. Kävimme nimittäin Träskändan kartanon puistossa kävelemässä ja ihmettelin miten tämä nätti puisto kauniine rakennuksineen voi olla niin tuntematon paikka. Espoon Järvenperässä sijaitseva kartanon puisto on rauhallinen oaasi keskellä Espoota, kuten myös sen jälkeen nähty Marketanpuisto, mutta siitä tämän jälkeen lisää (tarinaan pääset tästä).

Träskändan kartano ei ollut autolla kovin helppo löydettävissä, mutta kun jätettiin auton Aurorakodin parkkipaikalle ja käveltiin ehkä 10 metriä löytyi jo puiston ensimmäinen rakennus, upea käymälä! Keisarille rakennettu sveitsiläistyylinen koppi oli aika erikoinen löytö kotikaupunkimatkailijalle.

Kiersimme puistoa vähän ja löydettiin vielä lisää kivan näköisiä pieniä rakennuksia, mm. viljamakasiinin ja kahvilana toimivan pikkumökin.

Träskändan kartano oli myös puiston alussa ja komeili pienellä mäellä suuren nurmikkokentän laidalla ja upean Aurora Karamzinin kukkapuutarhan melkein ympäröimänä. Täällä riittäisi keväisin makrokuvauskohteita. Itse kartanoon ei taida noin vaan päästä ja muistaakseni se toimii nykyään vanhainkotina. Puisto kyllä on aika laaja ja mukava sekoitus sekä laajoilla nurmikoillaan että metsäpätkillään, että tänne voi hyvin tulla käymään kun etsii rauhallista puistoa. Meiltä jäi muutenkin varmaan puolet puistosta ja luonnonsuojelualueelta katsomatta. Luonnonsuojelualueellahan kiertää kaksi noin kilometrin pituista luontopolkua.

Träskändan kaunis puisto on muuten myös toiminut Kaivopuistona elokuvassa Missä kuljimme kerran.

Träskändan kartanon historiasta löytyy tietoa ehkä parhaiten tältä sivulta: Museovirasto.

Lisää minun kuvia löytyy taas Flickristä, set: Träskända.