Blogiarkistot

Rantaraitti Kivenlahdessa (Espoossa)

Saunalahden ja venesataman lähellä oleva ranta

Viime vuoden aikana olen tehnyt vain pienempiä lenkkejä, joten postauksia ei ole tullut.

Huhtikuun lopussa olin kuitenkin Kivenlahdessa kävelemässä ja tuli mieleen, että tämä Rantaraitin pätkä ei ole ehkä kaikille tuttu. Rantaraitti on mielestäni valtavan upea ja monipuolinen pyöräily- ja kävelyreitti aina lähellä merta. Onneksi siinä on myös hyviä kahviloita sen varrella, joten taukopaikkoja riittää tienpenkkojen, kivien ja jopa rantojen lisäksi.

Kivenlahdessa Rantaraitti menee välillä aika urbaaneja reittejä, kun liikutaan talojen takana kivetyksen päällä. Välillä saa hyvin katsoakin, että reitillä pysyy.

Kivenlahti

Juuri ennen Kivenlahtea (Helsingistä päin katsottuna), on mäki, josta on upeat näkymät valkoiseen Kivenlahteen. Vinkkinä, että lähellä tätä tornitaloa on pieni hiekkaranta, jonne voi hakea evästä vaikka suhteellisen lähellä olevasta kahvilasta Pupusaari. Ja vielä korkeamman kallion päällä on vissiin leikkipaikkakin. Sitä en kyllä mennyt varmistamaan.

Kuten ekasta kuvasta näit, on myös lähempänä Saunalahtea iso hiekkaranta.

Kivenlahden rantaraittia pitkin on myös jumppatehtäviä, jotta pysyy vetreänä. Tosi hieno idea!

Enpä oikein yhtään keksi mitään muuta kuin menkää itsekin kävelemään sinne. 🙂

Tarvon saari (Espoon ja Helsingin välissä)

Aika lailla samaan aikaan viime vuonna käytiin Tarvon saarella, jonne pääsi silloin rempassa olevan sillan yli Gallen-Kallelan museon parkkipaikalta.

Minä kun luulin, että isompi tyyppimme saisi taas rikkoa jäitä rannalla ja pienempi vois nukkua raikkaassa vielä talvisessa ilmassa. Kerrankin kävelevä lapsi saatiin autoon ongelmitta ja tarmolla mentiinkin saarelle vievälle sillalle. Hyytävä totuus paljastui heti puiden loputtua:

Talvihan tää maaliskuun alku vielä on ja napakka tuuli pistää vähän pakkasten alapuolella olevaa merenilmaa hirmu pistäväksi. Ei auta kuin nopsasti sillan yli. Silta on muuten valmis ja upea!

Valitettavasti saaren rannalla tajuttiin ettei noita jäitä voi rikkoa. Nehän ovatkin osittain lumen alla piilossa ja kestävät ihmisen painoa.

Loppu hyvin kaikki hyvin olisi ollut kohdallani kuuma kahvi Zocceriassa museon pihan kahvilassa mutta ei se ole auki ennen kahtatoista. Ja silloin ulkoileva perhe on jo pitkään kotona.

Turvallista korona-aikaa sinulle lukijalle!

Nukarinkoski, Nurmijärven pauhaava upea koski

Nukarinkoski sijaitsee Nurmijärvellä, pienen Nukarin kylän lähellä.

Lähin parkkipaikka sijaitsee kätevästi pallopaikan vieressä eikä siitä ole pitkä matka komean kosken viereen ja yli.

Koskesta on mahdollisuus tehdä hieno kiertolenkki, mutta valitettavasti Uudenmaan koronasulun takia täällä oli aika paljon ihmisiä ja kun mun tilanteessa en voi kovasti kävelläkään, päädyttiin aika lyhyeen lenkkiin vain kosken hienon sillan yli ja vähän edestakaisin jokea pitkin molempiin suuntiin.

Silta Nukarinkosken yli

Kosken/joen reunoja pitkin kulkee pitkospuita ja polkuja, joita pitkin voi hyvin kävellä. En kuitenkaan suosittele ottamaan rattaita mukaan. Niiden kanssa tosin voi kulkea osittain kosken alapuolella, joen vasemmalla puolella mäkistä polkua pitkin. Se on aika leveä polku.

Koskesta vähän matkaa jokea ylöspäin löytyy muuten jo kätevä laavu tulipaikkoineen.

Nukarikosken laavu

Nukarinkoski oli taas niitä kohteita, joissa ihmettelee miten näistä ei ole kuullut eikä nähnyt mitään tähän asti! Vieläkin tuntuu, ettei netistä tahdo löytymään paljon mitään.

Hyviä linkkejä:

Nurmijärvi.fi/Nukarinkoski

https://www.nukari.fi/33 (sivulla kerrotaan myös kalastuksesta Nukarinkoskella)

Koko kävelylenkistä löydät kattavan artikkelin Rantapallon blogista tai Kotiseuturakkautta-blogin artikkelista.

Helsingin Kaskisaarelle ja sillan yli

Kartan mukaan Kaskisaarelta pääsisi sillan yli Lehtisaaresta, sitten Mustasaarelle tai toiseen suuntaan Lauttasaarelle. Kokeilemisen arvoinen sunnuntaikävely.

Autolla ajettiin Lehtisaarentien päätyyn, josta löytyikin kätevästi parkkipaikka. Täältä pääsisi polkuja pitkin Lehtisaaren rantoja pitkin, mutta me ylitettiin heti silta pienelle Kaskisaarelle.

Lehtisaarentien parkkipaikka, silta Kaskisaarelle

Kaskisaarella tuli pian risteys, josta käännyttiin vasemmalle, Saarihuhdantielle, suuntana Mustasaari. Valitettavasti Mustasaarelle ei pääse talvisin, ja kesäisinkin ilmeisesti vain lautalla Taivallahdesta (tai omalla veneellä).

Linkki: Mustasaaren toimintakeskus https://www.mustasaarentoimintakeskus.fi/

Eli ei kun syömään eväitä rannalla ja takaisin Kaskisaaren ”ytimeen”. Eipä haittaa ettei päästy Mustasaarelle, kun Kaskisaaresta pääsee myös siltaa pitkin Lauttasaarelle.

Korkea kaareva silta vie toiselle puolelle Helsinkiä. Harmi vain, että näin meren lähellä on viiltävä kylmä tuuli. Ei auta kuin pian palata autolle.

Täydellinen sunnuntain tutkimusretki Tarvon saarelle Helsingin ja Espoon välissä

Tarvon saari juuri Tarvaspään vieressä (myös tunnettu Aleksi Gallen-Kallelan museona) onkin yllättävän ihastuttava retkikohde näin alkukeväisenä aamupäivänä.

Aleksi Gallen-Kallelan museo (Tarvaspää)

Tarvon saari sijaitsee ihan Turunväylän vieressä ja sinne pääsee sekä Helsingin Munkkiniemestä että Espoon Ruukinrannalta ponttonisiltaa pitkin. Pyörällä ja lastenrattaillakin pääsee kulkemaan, joten tätä suosittua reittiä pitkin pääseekin kulkemaan pitkälle molemmista päistä. Mutta, parkkipaikat ovat aika pienet molemmin puolin ja reitti on suosittu, joten aikaisin pitää olla paikalla.

Tarvon saaren kautta kulki aikoinaan venäläisten rakennuttama tykkitie ja siinä sijaitsi osa linnoitusvyöhykettä. Sitä en saanut tietää paljonko siltä ajalta on vielä pienellä saarella nähtävissä. Muutenkin tuntuu löytyvän yllättävän vähän Tarvosta, vaikka reitti on ilmiselvästi hyvin suosittu, myös pieni rantapolku, josta kohta kerronkin.

Aloitimme itse retkemme Espoosta päin ja jätettiin auto Aleksi Gallen-Kallelan museon alapuolella olevalle parkkipaikalle. Vielä ei ollut muita, mutta pari tuntia myöhemmin, kun museo ja kahvila olivat avautuneet, ei meinannut enää päästä pois, kun kadunvarsikin oli molemmin puolin täynnä autoja.

Espoosta ponttonisiltaa pitkin Helsingin Tarvon saarelle

Parkkipaikalta on ehkä sata metriä ponttonisillalle, joka vie saarelle. Sillalle pääsee kun kääntyy heti vasemmalle, museosta pois päin. Pakkasyön jälkeen ja upeassa matalassa auringonpaisteessa merenlahden ja kasviston luonto onkin mahtavan sävyinen. Sellaisia vienoja värejä ei muulloin näe. Aisteille olikin tarjolla vaikka mitä, kun lintuja alkoi kuulumaan ja jää natisi vahvasti sillan vieressä sulatessa voimakkaassa auringon lämmössä.

Rantaraitti kulkee Tarvon saaren yli

Silta voi olla liukas vielä, mutta se on leveä ja siinä on hyvät kaiteet, joten veteen ei pääse helpolla tippumaan. Valitettavasti Tarvon saarelle vissiin rakennetaan autotie, joten näkymät Turunväylälle päin eivät ole kovin nätit työmaan takia.

Tarvon saaren ponttonisillalt näkymät Turunväylälle

Tarvon saaren voi ylittää leveää tietä pitkin tai sitten molemmista suunnista tullessa, voi käänytä pientä metsäpolkua pitkin merelle päin eli pois Turunväylästä päin ja rantaa pitkin seikkaillen.

Polku tarjosi lapsiperheelle monta seikkailukohdetta (ja tosiaan muista, että me kuljettiin Espoon suunnasta): oli pieni hiekkaranta lähellä jäistä vettä, jonne heittää kiviä. Sitten kulman takaa paljastuikin suojaisa kallioaukio. Eväät maistuivat siellä erityisen hyviltä ja pystyihän siinä sitten vielä luonnonportailla kiipeillä. Taas kulman takaa paljastuikin kaatunut puu, joka nojasi isoon kiveen, ja sen alta piti kulkea, jotta pääsi eteenpäin. Saaren ranta näyttikin olevan useammassa kohdassa upeaa hiekkarantaa tai sitten se oli täynnä pyöreitä kivenmöhkäleitä. Ranta kuin ranta, kunhan on jäätä rikottavaksi. Lastahan ei toki meinannut enää saada pois täältä.

Tarvon saaresta näkymät Helsingin Munkkiniemeen

Munkkiniemen puoleisen sillan ja mielenkiintoisen näköisen ulkoilureitin jätettiin tällä kertaa väliin ja käännyttiin takaisin saaren leveää tietä pitkin ja sillan yli Tarvaspään kahvilaan, Cafe Zoccheriaan syömään herkullista lasagnea (9€ ja siitä riitti meille molemmille aikuisille), puhumattakaan muista herkuista. Pihapiirissakin olisi varmaan ihanaa istua auringonpaisteessa kunhan vähän vielä lämpenisi.

Kahvila Zocerian pihalta Tarvaspäähän katsottuna

Pyörätelineitäkin muuten Tarvaspään pihalta löytyy, joten tervetuloa pyörälläkin.

Espoosta Munkkiniemeen on matkaa muuten sitten noin 2 km. Rantaraitti kulkee myös tätä reittiä pitkin Espoosta Helsinkiin.

Tarvon saarella sijaitsee muuten vanhusten virkistyskeskus Perinnekäsityön kurssikeskus Tarvo, joka tarjoaa mielenkiintoisia kursseja. (www.sirina-design.fi). Kurssikeskuksen yhteydessä toimii (netin mukaan) myös tiistaisin ekokauppa, josta saa käsitöitä ja mielenkiintoisia käsityömateriaaleja).

Lisätietoja ei sitten Tarvosta meinaa löytyä.

Lyhyt wikipedia-artikkeli löytyy tästä: Tarvon saari (Wikipedia)

Aleksi Gallen-Kallelan museon nettisivut löytyvät osoitteesta www.gallen-kallela.fi

Ja pihapiirissä olevan kotoisan kahvilan sivuille pääsee suoraan tästä: Cafe Zoceria Tarvaspää

Näkymät Espoosta päin Tarvon saarelle vievästä ponttonisillasta