Blogiarkistot

Vuosaaren Uutelassa paistamassa makkaraa

Makkaranpaistaminen avotulen yllä kodassa oli tämän retken päämäärä.

Autolla Kehä I:stä loppuun ja Vuosaareen päin, satamalle asti ja vasemmalle hiekkatielle Uutelaan viittaavan kyltin mukaan ja sitten risteyksestä isomman rakennuksen pihan läpi ja parkkikselle. Perillä. Takapenkiltä kuului edelleen valitusta, että legoleikit oli jouduttu keskeyttämään kotona.

Vaikka Uutelan kota onkin heti ison parkkipaikan vieressä käytiin vielä pientä rengasreittiä kävelemässä. Kiva, kun voi tehdä pienen retken meren rannalle ja evästarvikkeet voi jättää vielä autoon. Seurasimme jo tuttua reittiä meren ääreen.

Ihana kevätaurinko paistoi ja vesi oli suurinta osin jo sula. Lapsemme alkoi innostumaan ja etsi kiviä ja keppejä, joita voisi heittää heikoille jäille.

Värit olivat ihan eri kuin syksyllä. Vihreän sammaleisen sijaan enemmän vaalean haalean keltaista ja harmaan sinistä.

Tällä kertaa seurasimme opasteet aika orjallisesti ja poikettiin vain hieman polusta merenrantaa pitkin. Maa oli sula, mutta kivet, varsinkin suuremmat, olivat meren liejusta ja sammaleesta osittain aika liukkaat.

Aika pian oltiinkin takaisin autolla ja mentiin kotaan valmiina palavan tulen ääreen grillaamaan. Uutelan kodan kummit nimittäin ylläpitävät usein viikonloppuisin tulta valmiina grillaajille. Ihan ilmaiseksi. Kannattaa seurata Uutelan kodan facebooksivuja jos haluaa tietää milloin kodass on tuli valmiina.

Lopuksi ajettiin vielä Vuosaaren satamaan ja syötiin rantakahvilassa nimeltään Kampela herkulliset letut hillolla.

Kahvila Kampela Vuosaari
Mainokset

Helsingin Alppiruusupuisto

Facebookin eri lapsiperheille suunnatuissa ryhmissä oli niin monta kertaa mainittu Alppiruusupuiston kauneudesta, että nyt piti vihdoin mennä todistamaan sitä upeutta!

Auto jätettiin Orapihlajatien reunalle, lähempänä puistoa kadun varret olivat jo ihan täynnä. Pieni kävely mäki alas ja ihmismassojen perään. Ei montakaan metriä ja upea kukkaloisto näkyi jo! Puisto ylitti odotukseni! Ai tämä olikin näin iso (noin 8 hehtaarin kokoinen)!

Kato, rakas pieni, pitkospuita!

Väriloisto oli parhaimmillaan, mutta pojalla olikin niin vauhti päällä etten montakaan kuvaa ehtinyt ottaa.

Puistossa on monta erilaista polkua esim. Liikennerajoitteisille sopivat ja myös kapeammat polut. Kunnon sokkelo tämä kyllä oli. Oli myös näköalatasanteitä vähän ylempänä ja pieniä siltoja.

Käy ehdottomasti käymässä täällä ensi keväällä!!

Kivaa tekstiä ja tietoa muualta netistä löydät mm. täältä:

Vihreät Sylit / Alppiruusupuisto

Suomenojan lintuallas joulukuussa

Tuli idea lähteä ulos luontoretkelle, mutta ei haluttu lähteä pitkälle. Onneksi minulle tuli mieleen Suomenojan lampi, joka on keväisin täynnä lintuja. Lammen ympäri menee 1,6 km pitkä lenkki, joten lastenrattaita ei tarvita. Sinne siis.

Lenkki oli mitä mainioin. Pikkulapsi nauttii ulkoilmasta eikä tarvitse paljonkaan opastaa minne saa juosta kun lapsi ei kovin helpolla ehdi pois näkyvistä. Kepillä oli hauskaa tökkiä jäisiä lätäköitä ja mitä ihmettä, siellähän on parvi sinisorsia! Ne uivat hyisessä vedessä ja kaakattavat toisilleen. Lapsi ihmettelee mikä valo toi on (tehtaan ulkovalo) ja mikä ääni tuo oli (tehtaasta kuuluu ääniä) ja voiko tonne savupiippuun kiipeillä (ei voi, mutta kohta tulee lintutorni, jonne voit kiipeillä ihan itse).

IMG_1288

Joululahjana oli tullut mm. Ensimmäinen lintukirjani, josta oli hauskaa lueskella sinisorsista. Kun isi luki, että sorsat seisovat välillä yhdellä jalalla, piti sitä itsekin kokeilla. Kotona voidaan sitten laittaa ruksi ja päivämäärä sivun alakulmaan, kun ollaan tunnistettu sinisorsia.

Onneksi täällä ei tarvitse olla kovin suunnistustaitoinen ihminen, kun lenkki vie kerran lammen ympäri takaisin parkkipaikalle.

Lenkin jälkeen pienokainen tokaisikin onnessaan: ”Tämä oli kiva paikka!”

IMG_1277

Lisää kuvia Flickrin Suomenojan lintuallas -albumista.

Lähiseutukävelyä

Voi kun aika lentää. Paljon ollaan oltu liikkeellä, mutta pidemmät luontoretket ovat syystä sun toisesta jääneet. Pienokaisemme juoksee mielellään ja sinänsä olisi tarkoitus päästä luontoretkille taas useammin.

Toisaalta, kivahan se on, että asuinseutumme on hyvin metsäpainotteinen, vaikka ihan keskellä asutusta ollaankin. Ei tarvitse mennä kauas ja on jo keskellä metsää. Pienokaisemme rakastaakin lähteä ”juurimetsään”. Siellä voi juosta metsäpolkuja pitkin ja ihmetellä luontoa. Mielellään hän jättää oraville kuusenkerkkiä yms. puunkannoille tai ihmettelee sieniä, joita onkin näin sateisella syksyllä ollutkin runsaasti.

IMG_1013

Yllättävän pitkällekin pääsee kun vain kävelee sinne mihin kolmevuotiaskin. Monesti kyllä pitää vielä ottaa rattaat mukaan, jotta ei tarvitse painavaa tyyppiä kantaa takaisin, kun emme huomaakaan miten pitkälle päästiin.

IMG_1014

Itse huomasimme, että vaikka ei enää olla kovasti päästy katselemaan uusia seutuja ja polkuja, löytyy uusia ja jänniä paikkoja ihan läheltä. Ja sinne asti jaksaa raahautua ainakin myös ilman suuria valmisteluita.

Pienokainen myös opettaa katsomaan luontoa uusin silmin. Kerran hän vain yhtäkkiä istuutui maahan ja katseli pitkään matalaa lampea. Ihan en päässyt ymmärtämään mitä hän siellä näin keskittyneenä katseli, mutta oli mukavaa kun voi vain pysähtyä ja ihmetellä edessä olevaa luontoa eikä tarvitse mennä tiettyyn paikkaan katsomaan jotain, mitä jossain oli kehuttu kauniiksi.

Lisää kuvia näet Flickrissä: Espoo neighborhood -albumista.

Jäinen pistäytyminen Villa Elfvikin ruovikkoon

Koska säät kuulemma nyt vaihtuvat kovin sateiseen, ajettiin lauantaina viime viikolla Villa Elfvikin takana olevaa polkua ihmettelemään. Valitettavasti polku oli umpijäässä ja hyvin liukas, vaikka Lähteelässä viikko aiemmin oli jo ihan sula.



Silti taaperrettiin huvilan taakse luontopolulle, esteettömälle sillalle ruovikkoon. Ilmeisesti tämän vuoden lumet eivät olleet painanneet ruovikon kasaan, vaan löysimme itsemme ruosteisen näköisen ”pellon” keskeltä.



Vaimeana kuului Kehä I:n äänet, muuten oli tosi hiljaista. Siltahan menee pienenä silmukkaana ruovikon keskellä ja johtaa takaisin talon suuntaan. Sieltä voi ihailla Helsingin seudun aurinkokuntamallin Uranukseen. Ja täältä voisi jatkaa myös esteettömälle lintutornille ruovikon vieressä ja pitkospuita pitkin Otaniemeen saakka.


Helsingin seudun aurinkokuntamalli näyttää pienoiskoossa miten kaukana aurinkokuntamme planeetat ovat toisistaan.