Blogiarkistot

Vuosaarenhuippu ja Kallahdenniemenranta, Vuosaari/Helsinki

Aina, kun käymme uudessa erikoisessa kohteessa, ihmettelen miten ei tännekään vielä osattu löytää aiemmin. Nyt kävi näin taas Vuosaarenhuipun kanssa. Omalla autolla helposti saavutettavissa oleva, rauhallinen, upea kohde, josta on mahtavat näköalat!

Tulimme Vuosaaren Satamatieltä ja käännyimme Vuosaaren suuntaan. Auton jätimme heti tien vieressä olevalle hiekkakentälle, Satamakaaren vieressä. ”Parkkipaikalta” on heti kaksi vaihtoehtoa. Seurata tietä pitkin Tryvikintietä, joka johtaa Tryvikiin, Vuosaaren Satamatien toisella puolella. En tiedä pääseekin siitäkin Vuosaarenhuipulle. Me taas käveltiin vähän vasemmalle puomin ohi ja seurattiin ensin leveää, sitten kapenevaa soratietä, joka kaarsi pian oikealle ja huipulle päin.

Vuosaarenhuippu on ihmisen tekemä täyttömäki, jonka on aloitettu maisemoida ihanasti luonnonmukaiseksi. Kuulin, että alueella on paljon kyykäärmeitä, joten varottiin olla poikkeamasta polusta yhtään mihinkään eikä jääty myöskään lohkareiden päälle istumaan.

Huipulle pääsee yllättävän nopeasti, myös jo isoksi kasvaneen mahan kanssa. Polku kapenee sen korkeammalle kuin pääsee, mutta aina välillä pitää muutenkin pysähtyä ja katsoa ympäriinsä. Toisesta kohdasta näkee Vuosaaren korkealle Cirrus-talolle asti, mutta huipulta näkee suoraan Vuosaaren suurelle satamalle päin. Lapsemme oli ihan haltioitunut ja superinnostunut. Kerrankin vissiin löytyi mielenkiintoinen luontokohde hänellekin.

Huipulla tuulee, ei ole varmaan yllätys, joten pitkään ei lämpenevässä kevätkelissäkään jaksettu ihailla maisemia, vaan lähdettiin autolle päin syömään eväitä.

Kun kerran täällä Vuosaaressa oltiin, mentiin vielä katsastamaan hieman syrjässä olevaa Kallahdenniemen uimarantaa (ei siis samalla seudulla olevaa Kallahden uimarantaa, joka varmaan sekin upea). Kallahdenniemenrantaa löytyy kapealta niemeltä Vuosaaren ”keskustasta” etelään.

Kallahdenniemen uimarannalla on hyvin iso parkkipaikka, joten oletan, että uimaranta ja polut täällä ovat hyvin suosittuja kesäisin.

Saarijärven uimaranta, Espoo ja Vaakkoin ulkoilualue, Espoo/Vihti

Kauniin Saarijärven rannalta Espoon ja Vihdin rajalla Vaakkoin ulkoilualueella, on kaunis rantapätkä ja uimaranta.

Uimarannan läheisyydessä on useampi mökki eli rauhallisista maisemista huolimatta ei olla erämaajärvem ääressä.

Järven vesi on uimarannalla kirkas, hoekkainen pohja houkuttelee uimaan, mutta ranta on jyrkkä, joten se ei sovellu ihan huonokuntoiselle.

Auto voi pysäköidä toisella puolella tietä olevalle suhteellisen isolle parkkipaikalle. Navigaattoriin voi laittaa osoitteeksi Saarijärventie 1, Espoo, mutta huom! Ainakin meillä navi ohjasi rannalle vievälle tielle, vaikka sinne on ajo kielletty, mutta parkkipaikka löytyy melkein heti vastapäätä toiselta puolelta tietä. Tien yli ei pääse kuin juoksemalla vilkkaan tien yli.

Saarijärven lisäksi löytyy vielä lisää tekemistä ja tutkimista. Parkkipaikalta pääsee vielä usealle merkkaamattomalle polulle. Sinisin nauhoin varustettu polku vie Helsingin Ladun Vaakkoin erämaamökille, joka on Vaakkoin järven rannalla. Sinne ei kyllä tällä kertaa lähdetty, kun jälkikasvu ei millään halunnut luontoretkeillä.

Kävimme kyllä vielä sorakuopan eli parkkipaikan toiselta puolelta lähtevälle polulle, jonne Tervahauta-kyltti opasti. Tervahautaa ei löydetty eikä polku sinne suuntaankaan ollut erityisen nätti, mutta muuten kyllä pitää tulla takaisin tutkimaan niitä muita polkuja.

Erikoista oli, että parkkipaikalta ei löytynyt yhtään karttaa. Netistäkin tuntuu löytyvän vain vähäistä tietoa ja kuvaa alueesta, joten kannattaa ottaa kännykkä ja/tai kartat mukaan ettei eksy.

Toinen erikoisuus Vaakkoissa on se, että Helsinki on ostanut tämän alueen vaikka se sijaitsee Espoon ja Vihdin rajalla.

Nukarinkoski, Nurmijärven pauhaava upea koski

Nukarinkoski sijaitsee Nurmijärvellä, pienen Nukarin kylän lähellä.

Lähin parkkipaikka sijaitsee kätevästi pallopaikan vieressä eikä siitä ole pitkä matka komean kosken viereen ja yli.

Koskesta on mahdollisuus tehdä hieno kiertolenkki, mutta valitettavasti Uudenmaan koronasulun takia täällä oli aika paljon ihmisiä ja kun mun tilanteessa en voi kovasti kävelläkään, päädyttiin aika lyhyeen lenkkiin vain kosken hienon sillan yli ja vähän edestakaisin jokea pitkin molempiin suuntiin.

Silta Nukarinkosken yli

Kosken/joen reunoja pitkin kulkee pitkospuita ja polkuja, joita pitkin voi hyvin kävellä. En kuitenkaan suosittele ottamaan rattaita mukaan. Niiden kanssa tosin voi kulkea osittain kosken alapuolella, joen vasemmalla puolella mäkistä polkua pitkin. Se on aika leveä polku.

Koskesta vähän matkaa jokea ylöspäin löytyy muuten jo kätevä laavu tulipaikkoineen.

Nukarikosken laavu

Nukarinkoski oli taas niitä kohteita, joissa ihmettelee miten näistä ei ole kuullut eikä nähnyt mitään tähän asti! Vieläkin tuntuu, ettei netistä tahdo löytymään paljon mitään.

Hyviä linkkejä:

Nurmijärvi.fi/Nukarinkoski

https://www.nukari.fi/33 (sivulla kerrotaan myös kalastuksesta Nukarinkoskella)

Koko kävelylenkistä löydät kattavan artikkelin Rantapallon blogista tai Kotiseuturakkautta-blogin artikkelista.

Upea Kuusijärvi, Vantaa

Upea Kuusijärvi vei mennessään! Mikä upea ulkoilualue siitä löytyikään.

Kuusijärvi, Vantaa

Jostain syystä retkikohdetta etsien tuli vastaan ennestään meille tuntematon Vantaan Kuusijärvi, josta pystyy kävelemään Sipoon kansallispuistoon asti. Ihmettelin miten tämä paikka oli täysin jäänyt huomiotta vaikka sijaitsee tutun Lahden väylän vieressä, helposti saavutettavissa.

Ajateltiin, että tämä on varmaan rauhallinen pätkä näin korona-aikana, kun pitää ottaa etäisyyttä muihin ihmisiin. Vähänkö olimme väärässä, kun iso parkkipaikkakin oli ihan täynnä. Toisaalta, polulla itse sitä ei sitten huomannutkaan enää, kun ihmiset jakaantuivat ihan eri suuntiin ja polullakin oli helppoa vaalia turvallista etäisyyttä.

Ensin lapsemme kaivoi ulos radio-ohjattavan autonsa ja antoi sen pyöriä upean järven rannan hiekoilla. Tämä oli ollut vaatimus, että hän oli suostunut mukaan äidin ja isin kanssa taas sinne tylsälle luontoretkelle.

Kun akku loppui, pistettiin auto pussiin ja alettiin etsimään reittiä upealle sillalle Sipoon Kansallispuistoon, mutta sinne ei löytynytkään merkkejä mistään. Eipä haittaa, kun jörven ympäri menee niin upea reitti aina veden ääressä. Kuvia piti ottaa miltei joka paikasta, kun raikas aamuvalokin oli juuri niin upea kuin toivo voi. Vaikka toki kuvaajalla oli sen verran tekemistä, ettei esikoinen tipu veteen jään rikkomisyrityksissään ja toisaalta katsoa ettei liukastu jo pyöristyneen vatsan kanssa ettei kameran kanssa säätämiseen oikein ollut aikaa. Keskivertokuvillakin pärjää.

Hienoja makkaranpaistopisteitäkin täältä löytyi. Nyt vaan ei haluttu paistaa makkaraa muiden seassa vaan oli tavoite kokeilla kahvilan ruokatarjontaa heti kunhan aukeaa. Siellä muuten olikin sitten ihanan hiljaista ja herkullinen soppa- ja salaattibuffa, joten saimme syödä turvallisesti rauhassa muita huomioiden.

Kahvilan viereltä löytyy muuten myös leikkipaikka, saunat, kuntolaitteet sekä mahdollisuus uintiin/talviuintiin. Ainut miinus, että alue on niin suosittu, että pitää olla ajoissa liikkeellä. 🙂

Vantaan sivut Kuusijärven ulkoilualueelta: https://www.vantaa.fi/vapaa-aika/luonto_ja_ulkoilu/retkeily/kuusijarven_ulkoilualue

Lisätietoja saunoista: https://www.cafekuusijarvi.fi/saunahinnasto

Täydellinen sunnuntain tutkimusretki Tarvon saarelle Helsingin ja Espoon välissä

Tarvon saari juuri Tarvaspään vieressä (myös tunnettu Aleksi Gallen-Kallelan museona) onkin yllättävän ihastuttava retkikohde näin alkukeväisenä aamupäivänä.

Aleksi Gallen-Kallelan museo (Tarvaspää)

Tarvon saari sijaitsee ihan Turunväylän vieressä ja sinne pääsee sekä Helsingin Munkkiniemestä että Espoon Ruukinrannalta ponttonisiltaa pitkin. Pyörällä ja lastenrattaillakin pääsee kulkemaan, joten tätä suosittua reittiä pitkin pääseekin kulkemaan pitkälle molemmista päistä. Mutta, parkkipaikat ovat aika pienet molemmin puolin ja reitti on suosittu, joten aikaisin pitää olla paikalla.

Tarvon saaren kautta kulki aikoinaan venäläisten rakennuttama tykkitie ja siinä sijaitsi osa linnoitusvyöhykettä. Sitä en saanut tietää paljonko siltä ajalta on vielä pienellä saarella nähtävissä. Muutenkin tuntuu löytyvän yllättävän vähän Tarvosta, vaikka reitti on ilmiselvästi hyvin suosittu, myös pieni rantapolku, josta kohta kerronkin.

Aloitimme itse retkemme Espoosta päin ja jätettiin auto Aleksi Gallen-Kallelan museon alapuolella olevalle parkkipaikalle. Vielä ei ollut muita, mutta pari tuntia myöhemmin, kun museo ja kahvila olivat avautuneet, ei meinannut enää päästä pois, kun kadunvarsikin oli molemmin puolin täynnä autoja.

Espoosta ponttonisiltaa pitkin Helsingin Tarvon saarelle

Parkkipaikalta on ehkä sata metriä ponttonisillalle, joka vie saarelle. Sillalle pääsee kun kääntyy heti vasemmalle, museosta pois päin. Pakkasyön jälkeen ja upeassa matalassa auringonpaisteessa merenlahden ja kasviston luonto onkin mahtavan sävyinen. Sellaisia vienoja värejä ei muulloin näe. Aisteille olikin tarjolla vaikka mitä, kun lintuja alkoi kuulumaan ja jää natisi vahvasti sillan vieressä sulatessa voimakkaassa auringon lämmössä.

Rantaraitti kulkee Tarvon saaren yli

Silta voi olla liukas vielä, mutta se on leveä ja siinä on hyvät kaiteet, joten veteen ei pääse helpolla tippumaan. Valitettavasti Tarvon saarelle vissiin rakennetaan autotie, joten näkymät Turunväylälle päin eivät ole kovin nätit työmaan takia.

Tarvon saaren ponttonisillalt näkymät Turunväylälle

Tarvon saaren voi ylittää leveää tietä pitkin tai sitten molemmista suunnista tullessa, voi käänytä pientä metsäpolkua pitkin merelle päin eli pois Turunväylästä päin ja rantaa pitkin seikkaillen.

Polku tarjosi lapsiperheelle monta seikkailukohdetta (ja tosiaan muista, että me kuljettiin Espoon suunnasta): oli pieni hiekkaranta lähellä jäistä vettä, jonne heittää kiviä. Sitten kulman takaa paljastuikin suojaisa kallioaukio. Eväät maistuivat siellä erityisen hyviltä ja pystyihän siinä sitten vielä luonnonportailla kiipeillä. Taas kulman takaa paljastuikin kaatunut puu, joka nojasi isoon kiveen, ja sen alta piti kulkea, jotta pääsi eteenpäin. Saaren ranta näyttikin olevan useammassa kohdassa upeaa hiekkarantaa tai sitten se oli täynnä pyöreitä kivenmöhkäleitä. Ranta kuin ranta, kunhan on jäätä rikottavaksi. Lastahan ei toki meinannut enää saada pois täältä.

Tarvon saaresta näkymät Helsingin Munkkiniemeen

Munkkiniemen puoleisen sillan ja mielenkiintoisen näköisen ulkoilureitin jätettiin tällä kertaa väliin ja käännyttiin takaisin saaren leveää tietä pitkin ja sillan yli Tarvaspään kahvilaan, Cafe Zoccheriaan syömään herkullista lasagnea (9€ ja siitä riitti meille molemmille aikuisille), puhumattakaan muista herkuista. Pihapiirissakin olisi varmaan ihanaa istua auringonpaisteessa kunhan vähän vielä lämpenisi.

Kahvila Zocerian pihalta Tarvaspäähän katsottuna

Pyörätelineitäkin muuten Tarvaspään pihalta löytyy, joten tervetuloa pyörälläkin.

Espoosta Munkkiniemeen on matkaa muuten sitten noin 2 km. Rantaraitti kulkee myös tätä reittiä pitkin Espoosta Helsinkiin.

Tarvon saarella sijaitsee muuten vanhusten virkistyskeskus Perinnekäsityön kurssikeskus Tarvo, joka tarjoaa mielenkiintoisia kursseja. (www.sirina-design.fi). Kurssikeskuksen yhteydessä toimii (netin mukaan) myös tiistaisin ekokauppa, josta saa käsitöitä ja mielenkiintoisia käsityömateriaaleja).

Lisätietoja ei sitten Tarvosta meinaa löytyä.

Lyhyt wikipedia-artikkeli löytyy tästä: Tarvon saari (Wikipedia)

Aleksi Gallen-Kallelan museon nettisivut löytyvät osoitteesta www.gallen-kallela.fi

Ja pihapiirissä olevan kotoisan kahvilan sivuille pääsee suoraan tästä: Cafe Zoceria Tarvaspää

Näkymät Espoosta päin Tarvon saarelle vievästä ponttonisillasta