Blogiarkistot

Rantaraitti Kivenlahdessa (Espoossa)

Saunalahden ja venesataman lähellä oleva ranta

Viime vuoden aikana olen tehnyt vain pienempiä lenkkejä, joten postauksia ei ole tullut.

Huhtikuun lopussa olin kuitenkin Kivenlahdessa kävelemässä ja tuli mieleen, että tämä Rantaraitin pätkä ei ole ehkä kaikille tuttu. Rantaraitti on mielestäni valtavan upea ja monipuolinen pyöräily- ja kävelyreitti aina lähellä merta. Onneksi siinä on myös hyviä kahviloita sen varrella, joten taukopaikkoja riittää tienpenkkojen, kivien ja jopa rantojen lisäksi.

Kivenlahdessa Rantaraitti menee välillä aika urbaaneja reittejä, kun liikutaan talojen takana kivetyksen päällä. Välillä saa hyvin katsoakin, että reitillä pysyy.

Kivenlahti

Juuri ennen Kivenlahtea (Helsingistä päin katsottuna), on mäki, josta on upeat näkymät valkoiseen Kivenlahteen. Vinkkinä, että lähellä tätä tornitaloa on pieni hiekkaranta, jonne voi hakea evästä vaikka suhteellisen lähellä olevasta kahvilasta Pupusaari. Ja vielä korkeamman kallion päällä on vissiin leikkipaikkakin. Sitä en kyllä mennyt varmistamaan.

Kuten ekasta kuvasta näit, on myös lähempänä Saunalahtea iso hiekkaranta.

Kivenlahden rantaraittia pitkin on myös jumppatehtäviä, jotta pysyy vetreänä. Tosi hieno idea!

Enpä oikein yhtään keksi mitään muuta kuin menkää itsekin kävelemään sinne. 🙂

Täydellinen sunnuntain tutkimusretki Tarvon saarelle Helsingin ja Espoon välissä

Tarvon saari juuri Tarvaspään vieressä (myös tunnettu Aleksi Gallen-Kallelan museona) onkin yllättävän ihastuttava retkikohde näin alkukeväisenä aamupäivänä.

Aleksi Gallen-Kallelan museo (Tarvaspää)

Tarvon saari sijaitsee ihan Turunväylän vieressä ja sinne pääsee sekä Helsingin Munkkiniemestä että Espoon Ruukinrannalta ponttonisiltaa pitkin. Pyörällä ja lastenrattaillakin pääsee kulkemaan, joten tätä suosittua reittiä pitkin pääseekin kulkemaan pitkälle molemmista päistä. Mutta, parkkipaikat ovat aika pienet molemmin puolin ja reitti on suosittu, joten aikaisin pitää olla paikalla.

Tarvon saaren kautta kulki aikoinaan venäläisten rakennuttama tykkitie ja siinä sijaitsi osa linnoitusvyöhykettä. Sitä en saanut tietää paljonko siltä ajalta on vielä pienellä saarella nähtävissä. Muutenkin tuntuu löytyvän yllättävän vähän Tarvosta, vaikka reitti on ilmiselvästi hyvin suosittu, myös pieni rantapolku, josta kohta kerronkin.

Aloitimme itse retkemme Espoosta päin ja jätettiin auto Aleksi Gallen-Kallelan museon alapuolella olevalle parkkipaikalle. Vielä ei ollut muita, mutta pari tuntia myöhemmin, kun museo ja kahvila olivat avautuneet, ei meinannut enää päästä pois, kun kadunvarsikin oli molemmin puolin täynnä autoja.

Espoosta ponttonisiltaa pitkin Helsingin Tarvon saarelle

Parkkipaikalta on ehkä sata metriä ponttonisillalle, joka vie saarelle. Sillalle pääsee kun kääntyy heti vasemmalle, museosta pois päin. Pakkasyön jälkeen ja upeassa matalassa auringonpaisteessa merenlahden ja kasviston luonto onkin mahtavan sävyinen. Sellaisia vienoja värejä ei muulloin näe. Aisteille olikin tarjolla vaikka mitä, kun lintuja alkoi kuulumaan ja jää natisi vahvasti sillan vieressä sulatessa voimakkaassa auringon lämmössä.

Rantaraitti kulkee Tarvon saaren yli

Silta voi olla liukas vielä, mutta se on leveä ja siinä on hyvät kaiteet, joten veteen ei pääse helpolla tippumaan. Valitettavasti Tarvon saarelle vissiin rakennetaan autotie, joten näkymät Turunväylälle päin eivät ole kovin nätit työmaan takia.

Tarvon saaren ponttonisillalt näkymät Turunväylälle

Tarvon saaren voi ylittää leveää tietä pitkin tai sitten molemmista suunnista tullessa, voi käänytä pientä metsäpolkua pitkin merelle päin eli pois Turunväylästä päin ja rantaa pitkin seikkaillen.

Polku tarjosi lapsiperheelle monta seikkailukohdetta (ja tosiaan muista, että me kuljettiin Espoon suunnasta): oli pieni hiekkaranta lähellä jäistä vettä, jonne heittää kiviä. Sitten kulman takaa paljastuikin suojaisa kallioaukio. Eväät maistuivat siellä erityisen hyviltä ja pystyihän siinä sitten vielä luonnonportailla kiipeillä. Taas kulman takaa paljastuikin kaatunut puu, joka nojasi isoon kiveen, ja sen alta piti kulkea, jotta pääsi eteenpäin. Saaren ranta näyttikin olevan useammassa kohdassa upeaa hiekkarantaa tai sitten se oli täynnä pyöreitä kivenmöhkäleitä. Ranta kuin ranta, kunhan on jäätä rikottavaksi. Lastahan ei toki meinannut enää saada pois täältä.

Tarvon saaresta näkymät Helsingin Munkkiniemeen

Munkkiniemen puoleisen sillan ja mielenkiintoisen näköisen ulkoilureitin jätettiin tällä kertaa väliin ja käännyttiin takaisin saaren leveää tietä pitkin ja sillan yli Tarvaspään kahvilaan, Cafe Zoccheriaan syömään herkullista lasagnea (9€ ja siitä riitti meille molemmille aikuisille), puhumattakaan muista herkuista. Pihapiirissakin olisi varmaan ihanaa istua auringonpaisteessa kunhan vähän vielä lämpenisi.

Kahvila Zocerian pihalta Tarvaspäähän katsottuna

Pyörätelineitäkin muuten Tarvaspään pihalta löytyy, joten tervetuloa pyörälläkin.

Espoosta Munkkiniemeen on matkaa muuten sitten noin 2 km. Rantaraitti kulkee myös tätä reittiä pitkin Espoosta Helsinkiin.

Tarvon saarella sijaitsee muuten vanhusten virkistyskeskus Perinnekäsityön kurssikeskus Tarvo, joka tarjoaa mielenkiintoisia kursseja. (www.sirina-design.fi). Kurssikeskuksen yhteydessä toimii (netin mukaan) myös tiistaisin ekokauppa, josta saa käsitöitä ja mielenkiintoisia käsityömateriaaleja).

Lisätietoja ei sitten Tarvosta meinaa löytyä.

Lyhyt wikipedia-artikkeli löytyy tästä: Tarvon saari (Wikipedia)

Aleksi Gallen-Kallelan museon nettisivut löytyvät osoitteesta www.gallen-kallela.fi

Ja pihapiirissä olevan kotoisan kahvilan sivuille pääsee suoraan tästä: Cafe Zoceria Tarvaspää

Näkymät Espoosta päin Tarvon saarelle vievästä ponttonisillasta

Vuosaaren Uutelassa paistamassa makkaraa

Makkaranpaistaminen avotulen yllä kodassa oli tämän retken päämäärä.

Autolla Kehä I:stä loppuun ja Vuosaareen päin, satamalle asti ja vasemmalle hiekkatielle Uutelaan viittaavan kyltin mukaan ja sitten risteyksestä isomman rakennuksen pihan läpi ja parkkikselle. Perillä. Takapenkiltä kuului edelleen valitusta, että legoleikit oli jouduttu keskeyttämään kotona.

Vaikka Uutelan kota onkin heti ison parkkipaikan vieressä käytiin vielä pientä rengasreittiä kävelemässä. Kiva, kun voi tehdä pienen retken meren rannalle ja evästarvikkeet voi jättää vielä autoon. Seurasimme jo tuttua reittiä meren ääreen.

Ihana kevätaurinko paistoi ja vesi oli suurinta osin jo sula. Lapsemme alkoi innostumaan ja etsi kiviä ja keppejä, joita voisi heittää heikoille jäille.

Värit olivat ihan eri kuin syksyllä. Vihreän sammaleisen sijaan enemmän vaalean haalean keltaista ja harmaan sinistä.

Tällä kertaa seurasimme opasteet aika orjallisesti ja poikettiin vain hieman polusta merenrantaa pitkin. Maa oli sula, mutta kivet, varsinkin suuremmat, olivat meren liejusta ja sammaleesta osittain aika liukkaat.

Aika pian oltiinkin takaisin autolla ja mentiin kotaan valmiina palavan tulen ääreen grillaamaan. Uutelan kodan kummit nimittäin ylläpitävät usein viikonloppuisin tulta valmiina grillaajille. Ihan ilmaiseksi. Kannattaa seurata Uutelan kodan facebooksivuja jos haluaa tietää milloin kodass on tuli valmiina.

Lopuksi ajettiin vielä Vuosaaren satamaan ja syötiin rantakahvilassa nimeltään Kampela herkulliset letut hillolla.

Kahvila Kampela Vuosaari

Pyöräretki Espoo–Helsinki–Espoo (18 km)

Viime viikot meillä on ollut mahtavat kelit, joten ei ole ihmettä kun viikonloppuna on kova hinku ulos, kun on istunut toimistolla koko viikon. Ulkona on kyllä “vain” 20 astetta, mutta ei tuule kovasti ja muutenkin säät ovat erittäin sopivat pyöräretkelle.

Alla olevasta kartasta näkee suunnilleen millaisen kierroksen ajettiin. Kartasta poiketen aloitimme pyöräretken Tapiolassa ja lopetettiin se Matinkylän Merenneidon kahvilan terassilla.

Kartassa oleva rengasreitti on noin 18 km pituinen. Rundin voi hyvin pidentää ajamalla vielä enemmän rantoja pitkin kuin me ajettiin, esim. Lauttasaaressa. Melkein aina pääkaupunkiseudun rantatiellä pystyy ajamaan ja suuri osa eteläistä pyörätietä onkin mahtavan Rantaraitin reittiä.

rundtour

Niille, jotka saapuvat autolla, voivat jättää autonsa joko Nokian konttorin viereen Keilaniementielle (kartassa kirjamen A:n kohdalla) tai sitten Hietaniemen hiekkarannan suurelle parkkipaikalle (kartassa kirjaimen C:n kohdalla). Viimeiseksi mainittu on varsin suositeltava jos haluaa päättää pyöräretkensä hyppäämällä viilentävään mereen ja loikoilemalla hiekkarantsulla.

Alkupisteessä seisomme siis Nokian pääkonttorin vieressä ja kyllä, tätäkin rantapätkää saa vapaasti ajella, vaikka täällä sijaitsee Suomen suunnilleen suurin pääkonttorirypäs, mainittakoot ainakin Kone, Nokia, Fortum, Neste Oil…

Pari mutkaa ja sitä ylitetään Karhusaarentietä Neste Oilin konttorin takana ja ajelemme suuren sillän yli meren lahden ylitse Lehtisaarelle.

Tällä pyöräretkellä meri näkyy melkein aina ja se onkin aika vaihteleva kierros. Toimistoalueen takana Lehtisaaressa on enää matalia asuintaloja ja puita. Kohta sitten huomaamatta ollaankin jo Karhusaarella, jossa monilla suurlähetystöllä on paikkansa; myös Saksan suurlähetystö sijaitsee Karhusaarella. 

Jos kiinnostaa, niin Kuusisaaren jälkeen pääsee helposti Seurasaarelle. Taukopaikkana Seurasaari on oivallinen paikka ja täällä voi viettää vaikka kuinka paljon aikaa. Ihailla oravia ja tutustua historiaan katsastamalla vanhoja taloja, joita tänne on pystytetty. Mitä parasta: tämä ulkoilmamuseo on ilmainen, ellei halua tehdä opastettua kierrosta tai katsoa jonkun talon sisään. Ja voihan täällä paistaa makkaraakin tulella. (Link zur Seite des Freilichtmuseums Seurasaari.)

Sitten taas jatkamme matkaa Meilahteen ja käännymme Töölöön päin. Matkamme ei tällä kerralla vie Mäntyniemen ohi mutta siellä jossain se pääministerin kesäasunto on.

Paciuksenkadun vierestä, mäen päältä on kaunis näköala merelle. Täällä on myös iso kivikasa, joka onkin yli 4.000 vuotta vanha bronssikautinen hauta.

Pienen kivenheiton päässä onkin matkamme päämäärä: viihtyisä pieni kahvila Regatta terasseineen, suoraan Sibelius-monumentin takana, pienen sataman kyljessä. Turistit seisovat taas keskellä tietä, mutta kohta ollaankin pihalla… ja hirmu pettyneet, että kahvilan edessä onkin hirveän pitkä jono. Ei jaksais millään odottaa omaa vuoroa.

Onneksi muistin lukeneeni, että Hietaniemen hiekkarannalle on pystytetty uusi kahvila. Hietsu ei olekaan kuin lyhyen matkan päästä. Café Ann Mare tai Hiekkarannan Kahvila on myös hyvin suosittu, mutta jono tuntuu etenevän paljon nopeammin. Tilaamme kahvia ja kakkua ja istumme terassille nauttimaan auringosta.

Uusilla voimilla aloitamme kotimatkan: ensin Hietaniemen hautausmaan ohi Ruoholahteen ja sieltä tuulisen sillan yli Lauttasaarelle. Sieltä vain suoraa tietä Espooseen päin. Vähitellen pyöräily tuntuu jo jaloissa. Kuitenkin paluumatka on kohta jo tehty ja loppupätkäksi ajelemme vielä Westendin rantoja pitkin Haukilahden sataman ohi ja jätskille Merenneito-kahvilan terassille.

Lisää kuvia Flickrissä, Set: Bicycle tour Espoo – Helsinki – Espoo.

Upea pyöräretki Tuusulanjärven ympäri (Tuusula-Järvenpää)

Näin monta luontoretkeä ollaan nyt tehty tämän kesän aikana, että tällä kerralla ajattelimme poiketa tavallisesta ja lähteä jälleen kerran pyöräilemään. Aamulla hinattiin pyörät autoon ja lähdimme Tuusulanjärvelle. Järven ympärillä on kuulemma niin hyviä pyöräteitä, että piti mennä kokeilemaan. Olemme kyllä olleet Tuusulassa useasti, mutta jostain syystä ei vielä koskaan Tuusulanjärvellä.

Jätimme auton Aleksis Kiven kuolinmökin parkkipaikalle ja vedettin pyörät ulos. Suunnitelmassa oli kiertää järvi vastapäivään.

Pyörätiet tosiaan olivat mellkein koko ajan järven läheisyydessä, mutta pyöräilykartasta ja Sports Trackerista oli paljon hyötyä. Pari kertaa ajettiinkin harhaan, mutta yleensä tien seuraaminen ja löytäminen oli aika helppo.

Alkuvaiheessa ajoimme kuuluisuuksien talojen ohi kuten yllä jo mainitun sekä Ainolan ja Halosenniemen ohi. Näihin nähtävyyksiin pitää kuitenkin maksaa sisään, joten jätimme tältä erää väliin. Alkuvaiheessa olisikin ollut monta paikkaa, joissa olisi saanut kahvia ja juotavaa sekä ehkä pientä purtavaa. Loppuvaiheessa ei oikein ollut enää mitään sellaista, joten hyvä, että olimme syöneet jotain pientä Järvenpäässä. Toisaalta olisi takaisin Tuusulan kieppeillä ollut kaksi tilaa, joista olisi saanut luomutuotteita.

Olisimme myös voineet yhdistää pyräilyretken museokäynteihin, kun läheisyydessä olisi ollut Ilmatorjuntamuseo ja Lottamuseo.

Suurin osin pyörätielle oli maalattu keskiviiva ja se tuntuikin toimivat erinomaisesti. Pyöräilijät muistivat viimeistään vähän ennen kohtaamista millä puolella kuuluisi ajaa.

Järvenpäässä, eli Tuusulanjärven pohjoispäässä, oli suuri mukavan näköinen puisto, jossa monet olikin jo ottamassa aurinkoa. Siellä läheisyydessä oli myös uimaranta, mutta kuulemma Tuusulanjärven veden laatu on monesti ollut jo puheenaihe eikä paikalliset yleensä enää ui siinä.

Ajoimme yhteensä noin 27 km, mutta onneksi matkalla ei ollut liian pahoja mäkejä enkä työntänyt pyörää melkein missään kohtaa, vaikka länsipuolella niitä olikin runsaammin kuin alkuvaiheessa itäpuolella, mutta hyvin pääsi tämmöinen urheiluun tottumaton ihminen autolle takaisin.

Matka ei olisi periaatteessa ollutkaan niin pitkä, jos ei oltaisi muutaman kerran ajaneet vähäisen väärin, tehneet turhan koukun Villa Kokkosen ohi ja seuranneet Sarvikalliontietä Sarvikalliolle asti, kun sieltä on kuulemma niin hyvät näköalat.

Lisää kuvia löytyy Flickristä: Set Tuusulanjärvi.