Blogiarkistot

Saarijärven uimaranta, Espoo ja Vaakkoin ulkoilualue, Espoo/Vihti

Kauniin Saarijärven rannalta Espoon ja Vihdin rajalla Vaakkoin ulkoilualueella, on kaunis rantapätkä ja uimaranta.

Uimarannan läheisyydessä on useampi mökki eli rauhallisista maisemista huolimatta ei olla erämaajärvem ääressä.

Järven vesi on uimarannalla kirkas, hoekkainen pohja houkuttelee uimaan, mutta ranta on jyrkkä, joten se ei sovellu ihan huonokuntoiselle.

Auto voi pysäköidä toisella puolella tietä olevalle suhteellisen isolle parkkipaikalle. Navigaattoriin voi laittaa osoitteeksi Saarijärventie 1, Espoo, mutta huom! Ainakin meillä navi ohjasi rannalle vievälle tielle, vaikka sinne on ajo kielletty, mutta parkkipaikka löytyy melkein heti vastapäätä toiselta puolelta tietä. Tien yli ei pääse kuin juoksemalla vilkkaan tien yli.

Saarijärven lisäksi löytyy vielä lisää tekemistä ja tutkimista. Parkkipaikalta pääsee vielä usealle merkkaamattomalle polulle. Sinisin nauhoin varustettu polku vie Helsingin Ladun Vaakkoin erämaamökille, joka on Vaakkoin järven rannalla. Sinne ei kyllä tällä kertaa lähdetty, kun jälkikasvu ei millään halunnut luontoretkeillä.

Kävimme kyllä vielä sorakuopan eli parkkipaikan toiselta puolelta lähtevälle polulle, jonne Tervahauta-kyltti opasti. Tervahautaa ei löydetty eikä polku sinne suuntaankaan ollut erityisen nätti, mutta muuten kyllä pitää tulla takaisin tutkimaan niitä muita polkuja.

Erikoista oli, että parkkipaikalta ei löytynyt yhtään karttaa. Netistäkin tuntuu löytyvän vain vähäistä tietoa ja kuvaa alueesta, joten kannattaa ottaa kännykkä ja/tai kartat mukaan ettei eksy.

Toinen erikoisuus Vaakkoissa on se, että Helsinki on ostanut tämän alueen vaikka se sijaitsee Espoon ja Vihdin rajalla.

Upea Kuusijärvi, Vantaa

Upea Kuusijärvi vei mennessään! Mikä upea ulkoilualue siitä löytyikään.

Kuusijärvi, Vantaa

Jostain syystä retkikohdetta etsien tuli vastaan ennestään meille tuntematon Vantaan Kuusijärvi, josta pystyy kävelemään Sipoon kansallispuistoon asti. Ihmettelin miten tämä paikka oli täysin jäänyt huomiotta vaikka sijaitsee tutun Lahden väylän vieressä, helposti saavutettavissa.

Ajateltiin, että tämä on varmaan rauhallinen pätkä näin korona-aikana, kun pitää ottaa etäisyyttä muihin ihmisiin. Vähänkö olimme väärässä, kun iso parkkipaikkakin oli ihan täynnä. Toisaalta, polulla itse sitä ei sitten huomannutkaan enää, kun ihmiset jakaantuivat ihan eri suuntiin ja polullakin oli helppoa vaalia turvallista etäisyyttä.

Ensin lapsemme kaivoi ulos radio-ohjattavan autonsa ja antoi sen pyöriä upean järven rannan hiekoilla. Tämä oli ollut vaatimus, että hän oli suostunut mukaan äidin ja isin kanssa taas sinne tylsälle luontoretkelle.

Kun akku loppui, pistettiin auto pussiin ja alettiin etsimään reittiä upealle sillalle Sipoon Kansallispuistoon, mutta sinne ei löytynytkään merkkejä mistään. Eipä haittaa, kun jörven ympäri menee niin upea reitti aina veden ääressä. Kuvia piti ottaa miltei joka paikasta, kun raikas aamuvalokin oli juuri niin upea kuin toivo voi. Vaikka toki kuvaajalla oli sen verran tekemistä, ettei esikoinen tipu veteen jään rikkomisyrityksissään ja toisaalta katsoa ettei liukastu jo pyöristyneen vatsan kanssa ettei kameran kanssa säätämiseen oikein ollut aikaa. Keskivertokuvillakin pärjää.

Hienoja makkaranpaistopisteitäkin täältä löytyi. Nyt vaan ei haluttu paistaa makkaraa muiden seassa vaan oli tavoite kokeilla kahvilan ruokatarjontaa heti kunhan aukeaa. Siellä muuten olikin sitten ihanan hiljaista ja herkullinen soppa- ja salaattibuffa, joten saimme syödä turvallisesti rauhassa muita huomioiden.

Kahvilan viereltä löytyy muuten myös leikkipaikka, saunat, kuntolaitteet sekä mahdollisuus uintiin/talviuintiin. Ainut miinus, että alue on niin suosittu, että pitää olla ajoissa liikkeellä. 🙂

Vantaan sivut Kuusijärven ulkoilualueelta: https://www.vantaa.fi/vapaa-aika/luonto_ja_ulkoilu/retkeily/kuusijarven_ulkoilualue

Lisätietoja saunoista: https://www.cafekuusijarvi.fi/saunahinnasto

Olarin uusi luontopolku /Terveysluontopolku, 2,4 km)

Kesäkuussa 2019 on avattu Espoon Olariin, Keskuspuistoon, uusi 2,4 km pituinen opastettu luontopolku. Se on merkitty sinisillä sydämillä.

Luontopolun voi muka kiertää molempiin suuntiin, mutta ottaen huomioon, että loppupäässä me ei enää löydetty sinisiä sydämiä ollenkaan ja että kahdessa kartassa loppupätkä on piiretty hieman eri tavalla, suosittelen ensin kiertämään polkua kuten me tehtiin.

Polku ei sovellu liikuntarajoitteisille eikä lastenrattaille, koska kyse on mäkisestä juurikkaasta metsäpolusta.

Jätimme auton Ylismäentien sivulla olevalle pienelle parkkipaikalle ja käveltiin metsäpolku alas. Risteyksen yli suoraan ja mäki taas ylös, seuraten ylempää kahdesta polusta. Huom! Mäen alkupuolella on puukyltti vanhalle, aika umpikasvaneelle luontopolulle. Sinne ei kuitenkaan kannata suunnata, jos mielii uudelle Terveysluontopolulle.

Mäkeä ylöspäin polun vierestä löytyykin hienosti piiretty kartta ja luontopolun alkupää.

Mäkeä ylös kuljetaankin edelleen kaunista metsäpolkua pitkin, juurien yli ja ohi. Tässä viimeistään unohtaa arjen huolet ja ihailee metsän kauneutta. Lapsellemme oli erityisen hauskaa juosta edessä ja bongailla siniset sydämet. Ainakin sinne asti, kunnes äkkäsi ottaa kiven maasta ja hakata eri metsän pinnat sillä. Erityisen kiva ääni tuli vissiin metallisista luontopolun kylttien kehikoista ja isoista kivistä.

Polun varrelta löytyy kahdeksan rastia kyltteineen. Kyltit ovat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, joten tätä on kiva näyttää myös ulkomaisille vieraille.

Pian päästiin isojen kivenmöhkäleiden luokse. Hiidenkivistä kerrottiin laajasti ja niiden päälle kiipeäminen on varmaan monenkin lapsen mieleen.

Pian jo ylitettiin leveä kuntoilu- ja pyötätie ja jatkettiin upean syksyisen metsän läpi nauttien ihanasta rauhasta.

Märän alkusyksyn alun jälkeen metsässä oli ihania värejä ja makrolinssi olisikin ollut tarpeen.

Noin puolessavälissä kiipeiltiin muutama rappusta ylös kauniille kallioiselle ”näköalapaikalle”. Sieltä löytyi pari puista eväspöytää, yksi isolle väelle ja toinen pienemmille! Roskista ei löydy, joten otathan roskasi taas mukaan.

Välillä oli jo vähän vaikeampaa bongailla siniset sydämet, mutta onneksi lapsella on niin tarkat silmät, kun mehän meinattiin parikin kertaa seurata väärää metsäpolkua.

Lopulla päädyttiin onneksi meille tutulle leveälle polulle eikä enää löydetty sinisiä sydämiä ollenkaan vaikka jonkun verran etsittiin. Tämä on toki ikävä niille, jotka eivät tunne metsää ennestään. Käänny siis oikealle polkua pitkin ja alempaa tietä seuraten, niin pääset takaisin alkupisteeseen. Kerro ihmeessä, jos tiedät miten sieltä tieltä pitää jatkaa. 🙂

Luontopolulle pääsee toki myös erittäin hyvin julkisilla ja auton voi jättää aika moneenkin hyvään paikkaan. Siitä lisää alla olevan linkin takaa.

Lisää Olarin Terveysluontopolusta: Espoo.fi/Terveysluontopolku

Vuosaaren Uutelassa paistamassa makkaraa

Makkaranpaistaminen avotulen yllä kodassa oli tämän retken päämäärä.

Autolla Kehä I:stä loppuun ja Vuosaareen päin, satamalle asti ja vasemmalle hiekkatielle Uutelaan viittaavan kyltin mukaan ja sitten risteyksestä isomman rakennuksen pihan läpi ja parkkikselle. Perillä. Takapenkiltä kuului edelleen valitusta, että legoleikit oli jouduttu keskeyttämään kotona.

Vaikka Uutelan kota onkin heti ison parkkipaikan vieressä käytiin vielä pientä rengasreittiä kävelemässä. Kiva, kun voi tehdä pienen retken meren rannalle ja evästarvikkeet voi jättää vielä autoon. Seurasimme jo tuttua reittiä meren ääreen.

Ihana kevätaurinko paistoi ja vesi oli suurinta osin jo sula. Lapsemme alkoi innostumaan ja etsi kiviä ja keppejä, joita voisi heittää heikoille jäille.

Värit olivat ihan eri kuin syksyllä. Vihreän sammaleisen sijaan enemmän vaalean haalean keltaista ja harmaan sinistä.

Tällä kertaa seurasimme opasteet aika orjallisesti ja poikettiin vain hieman polusta merenrantaa pitkin. Maa oli sula, mutta kivet, varsinkin suuremmat, olivat meren liejusta ja sammaleesta osittain aika liukkaat.

Aika pian oltiinkin takaisin autolla ja mentiin kotaan valmiina palavan tulen ääreen grillaamaan. Uutelan kodan kummit nimittäin ylläpitävät usein viikonloppuisin tulta valmiina grillaajille. Ihan ilmaiseksi. Kannattaa seurata Uutelan kodan facebooksivuja jos haluaa tietää milloin kodass on tuli valmiina.

Lopuksi ajettiin vielä Vuosaaren satamaan ja syötiin rantakahvilassa nimeltään Kampela herkulliset letut hillolla.

Kahvila Kampela Vuosaari

Hanikka, pienempi kierros lapsen kanssa

Kasavuoren retkemme jälkeen mietimme voisimmeko mennä Hanikkaan eväsretkelle, mutta lyhyempää kierrosta kuitenkin kuin yleensä, jo ihan siitä syystä ettei loppumatkan ikuiset pitkospuut kiinnostaneet. Hanikan luontopolku on noin 5 km, meidän lyhyempi reitti vain noin pari.

Kyllä, sekin oli mahdollista, kunhan ei ylitä tietä vaan kääntyy vasemmalle hiekkatietä pitkin takaisin ja lopuksi polkua takaisin autolle. Mutta järjestyksessä.

Auton jätimme taas tutulle parkkipaikalle, Suvisaarentien vieressä, Hanikan kuntoradan parkkialueelle. Sieltä parkkipaikan oikealta laidalta kyltti osoittaa jo tietä. Pikkupoikamme jo odotteli siinä kärsimättömänä, että äiti ja ”iskä” tulisivat pian kameroineen ja eväsreppuineen.

Hanikan luontopolku

Lapsen mielestä oli tosi jännää kävellä ristin rastin metsässä vaihtelevassa maastossa ja bongaamassa keltaisia merkkejä. Kunhan iskäkin sieltä sitten tulisikin kun haluaa aina kuvata. 🙂

Eväät olisi voinut toki syödä jo heti alkumetreillä. Nytkö vihdoin? Nytkö?

Mutta äiti sai tahtonsa läpi ja kiivettiin ihan kallioille asti, jolloin jäätiin syömään suhteellisen tasaisella alustalla. Onneksi oli jotain pepun alle ettei tarvinnut jo hyvin viileille kiville istua suoraan.

Ja sitten taas eteenpäin auton suuntaan.

Pettymystä tuotti ettei muinaishaudan kiviröykkiöön voi kiivetä sisään piiloutumaan. Jännää oli myös kiivetä puurappuset alaspäin. Se olikin jo vähän haastavampaa, kun rappuset ovat suhteellisen kapeat, mutta märällä kelillä myös aika liukkaat.

Oli kyllä hyvä, että olin ottanut taas kuvan parkkipaikalla olevasta kartasta, kun matkan varrella tuntuu polku paljon pidemmältä ja aina välillä mietti olimmeko sittenkin jo kävelleet tien ohi. Kun pääsimme Suvisaarentielle, jolloin polku siis jatkuu toisella puolella tietä, oli lapsemme jo aika väsynyt ja vaati kantamista ja vessalle pääsemistä. Käännyimme vasemmalle parkkipaikan suuntaan vievälle soratielle ja hölkkäsimme jonkun matkan, jotta pääsisimme nopeasti takaisin autolle ja suuntana kotivessa.