Blogiarkistot

Vuosaarenhuippu ja Kallahdenniemenranta, Vuosaari/Helsinki

Aina, kun käymme uudessa erikoisessa kohteessa, ihmettelen miten ei tännekään vielä osattu löytää aiemmin. Nyt kävi näin taas Vuosaarenhuipun kanssa. Omalla autolla helposti saavutettavissa oleva, rauhallinen, upea kohde, josta on mahtavat näköalat!

Tulimme Vuosaaren Satamatieltä ja käännyimme Vuosaaren suuntaan. Auton jätimme heti tien vieressä olevalle hiekkakentälle, Satamakaaren vieressä. ”Parkkipaikalta” on heti kaksi vaihtoehtoa. Seurata tietä pitkin Tryvikintietä, joka johtaa Tryvikiin, Vuosaaren Satamatien toisella puolella. En tiedä pääseekin siitäkin Vuosaarenhuipulle. Me taas käveltiin vähän vasemmalle puomin ohi ja seurattiin ensin leveää, sitten kapenevaa soratietä, joka kaarsi pian oikealle ja huipulle päin.

Vuosaarenhuippu on ihmisen tekemä täyttömäki, jonka on aloitettu maisemoida ihanasti luonnonmukaiseksi. Kuulin, että alueella on paljon kyykäärmeitä, joten varottiin olla poikkeamasta polusta yhtään mihinkään eikä jääty myöskään lohkareiden päälle istumaan.

Huipulle pääsee yllättävän nopeasti, myös jo isoksi kasvaneen mahan kanssa. Polku kapenee sen korkeammalle kuin pääsee, mutta aina välillä pitää muutenkin pysähtyä ja katsoa ympäriinsä. Toisesta kohdasta näkee Vuosaaren korkealle Cirrus-talolle asti, mutta huipulta näkee suoraan Vuosaaren suurelle satamalle päin. Lapsemme oli ihan haltioitunut ja superinnostunut. Kerrankin vissiin löytyi mielenkiintoinen luontokohde hänellekin.

Huipulla tuulee, ei ole varmaan yllätys, joten pitkään ei lämpenevässä kevätkelissäkään jaksettu ihailla maisemia, vaan lähdettiin autolle päin syömään eväitä.

Kun kerran täällä Vuosaaressa oltiin, mentiin vielä katsastamaan hieman syrjässä olevaa Kallahdenniemen uimarantaa (ei siis samalla seudulla olevaa Kallahden uimarantaa, joka varmaan sekin upea). Kallahdenniemenrantaa löytyy kapealta niemeltä Vuosaaren ”keskustasta” etelään.

Kallahdenniemen uimarannalla on hyvin iso parkkipaikka, joten oletan, että uimaranta ja polut täällä ovat hyvin suosittuja kesäisin.

Saarijärven uimaranta, Espoo ja Vaakkoin ulkoilualue, Espoo/Vihti

Kauniin Saarijärven rannalta Espoon ja Vihdin rajalla Vaakkoin ulkoilualueella, on kaunis rantapätkä ja uimaranta.

Uimarannan läheisyydessä on useampi mökki eli rauhallisista maisemista huolimatta ei olla erämaajärvem ääressä.

Järven vesi on uimarannalla kirkas, hoekkainen pohja houkuttelee uimaan, mutta ranta on jyrkkä, joten se ei sovellu ihan huonokuntoiselle.

Auto voi pysäköidä toisella puolella tietä olevalle suhteellisen isolle parkkipaikalle. Navigaattoriin voi laittaa osoitteeksi Saarijärventie 1, Espoo, mutta huom! Ainakin meillä navi ohjasi rannalle vievälle tielle, vaikka sinne on ajo kielletty, mutta parkkipaikka löytyy melkein heti vastapäätä toiselta puolelta tietä. Tien yli ei pääse kuin juoksemalla vilkkaan tien yli.

Saarijärven lisäksi löytyy vielä lisää tekemistä ja tutkimista. Parkkipaikalta pääsee vielä usealle merkkaamattomalle polulle. Sinisin nauhoin varustettu polku vie Helsingin Ladun Vaakkoin erämaamökille, joka on Vaakkoin järven rannalla. Sinne ei kyllä tällä kertaa lähdetty, kun jälkikasvu ei millään halunnut luontoretkeillä.

Kävimme kyllä vielä sorakuopan eli parkkipaikan toiselta puolelta lähtevälle polulle, jonne Tervahauta-kyltti opasti. Tervahautaa ei löydetty eikä polku sinne suuntaankaan ollut erityisen nätti, mutta muuten kyllä pitää tulla takaisin tutkimaan niitä muita polkuja.

Erikoista oli, että parkkipaikalta ei löytynyt yhtään karttaa. Netistäkin tuntuu löytyvän vain vähäistä tietoa ja kuvaa alueesta, joten kannattaa ottaa kännykkä ja/tai kartat mukaan ettei eksy.

Toinen erikoisuus Vaakkoissa on se, että Helsinki on ostanut tämän alueen vaikka se sijaitsee Espoon ja Vihdin rajalla.

Nukarinkoski, Nurmijärven pauhaava upea koski

Nukarinkoski sijaitsee Nurmijärvellä, pienen Nukarin kylän lähellä.

Lähin parkkipaikka sijaitsee kätevästi pallopaikan vieressä eikä siitä ole pitkä matka komean kosken viereen ja yli.

Koskesta on mahdollisuus tehdä hieno kiertolenkki, mutta valitettavasti Uudenmaan koronasulun takia täällä oli aika paljon ihmisiä ja kun mun tilanteessa en voi kovasti kävelläkään, päädyttiin aika lyhyeen lenkkiin vain kosken hienon sillan yli ja vähän edestakaisin jokea pitkin molempiin suuntiin.

Silta Nukarinkosken yli

Kosken/joen reunoja pitkin kulkee pitkospuita ja polkuja, joita pitkin voi hyvin kävellä. En kuitenkaan suosittele ottamaan rattaita mukaan. Niiden kanssa tosin voi kulkea osittain kosken alapuolella, joen vasemmalla puolella mäkistä polkua pitkin. Se on aika leveä polku.

Koskesta vähän matkaa jokea ylöspäin löytyy muuten jo kätevä laavu tulipaikkoineen.

Nukarikosken laavu

Nukarinkoski oli taas niitä kohteita, joissa ihmettelee miten näistä ei ole kuullut eikä nähnyt mitään tähän asti! Vieläkin tuntuu, ettei netistä tahdo löytymään paljon mitään.

Hyviä linkkejä:

Nurmijärvi.fi/Nukarinkoski

https://www.nukari.fi/33 (sivulla kerrotaan myös kalastuksesta Nukarinkoskella)

Koko kävelylenkistä löydät kattavan artikkelin Rantapallon blogista tai Kotiseuturakkautta-blogin artikkelista.

Upea Kuusijärvi, Vantaa

Upea Kuusijärvi vei mennessään! Mikä upea ulkoilualue siitä löytyikään.

Kuusijärvi, Vantaa

Jostain syystä retkikohdetta etsien tuli vastaan ennestään meille tuntematon Vantaan Kuusijärvi, josta pystyy kävelemään Sipoon kansallispuistoon asti. Ihmettelin miten tämä paikka oli täysin jäänyt huomiotta vaikka sijaitsee tutun Lahden väylän vieressä, helposti saavutettavissa.

Ajateltiin, että tämä on varmaan rauhallinen pätkä näin korona-aikana, kun pitää ottaa etäisyyttä muihin ihmisiin. Vähänkö olimme väärässä, kun iso parkkipaikkakin oli ihan täynnä. Toisaalta, polulla itse sitä ei sitten huomannutkaan enää, kun ihmiset jakaantuivat ihan eri suuntiin ja polullakin oli helppoa vaalia turvallista etäisyyttä.

Ensin lapsemme kaivoi ulos radio-ohjattavan autonsa ja antoi sen pyöriä upean järven rannan hiekoilla. Tämä oli ollut vaatimus, että hän oli suostunut mukaan äidin ja isin kanssa taas sinne tylsälle luontoretkelle.

Kun akku loppui, pistettiin auto pussiin ja alettiin etsimään reittiä upealle sillalle Sipoon Kansallispuistoon, mutta sinne ei löytynytkään merkkejä mistään. Eipä haittaa, kun jörven ympäri menee niin upea reitti aina veden ääressä. Kuvia piti ottaa miltei joka paikasta, kun raikas aamuvalokin oli juuri niin upea kuin toivo voi. Vaikka toki kuvaajalla oli sen verran tekemistä, ettei esikoinen tipu veteen jään rikkomisyrityksissään ja toisaalta katsoa ettei liukastu jo pyöristyneen vatsan kanssa ettei kameran kanssa säätämiseen oikein ollut aikaa. Keskivertokuvillakin pärjää.

Hienoja makkaranpaistopisteitäkin täältä löytyi. Nyt vaan ei haluttu paistaa makkaraa muiden seassa vaan oli tavoite kokeilla kahvilan ruokatarjontaa heti kunhan aukeaa. Siellä muuten olikin sitten ihanan hiljaista ja herkullinen soppa- ja salaattibuffa, joten saimme syödä turvallisesti rauhassa muita huomioiden.

Kahvilan viereltä löytyy muuten myös leikkipaikka, saunat, kuntolaitteet sekä mahdollisuus uintiin/talviuintiin. Ainut miinus, että alue on niin suosittu, että pitää olla ajoissa liikkeellä. 🙂

Vantaan sivut Kuusijärven ulkoilualueelta: https://www.vantaa.fi/vapaa-aika/luonto_ja_ulkoilu/retkeily/kuusijarven_ulkoilualue

Lisätietoja saunoista: https://www.cafekuusijarvi.fi/saunahinnasto

Helsingin Kaskisaarelle ja sillan yli

Kartan mukaan Kaskisaarelta pääsisi sillan yli Lehtisaaresta, sitten Mustasaarelle tai toiseen suuntaan Lauttasaarelle. Kokeilemisen arvoinen sunnuntaikävely.

Autolla ajettiin Lehtisaarentien päätyyn, josta löytyikin kätevästi parkkipaikka. Täältä pääsisi polkuja pitkin Lehtisaaren rantoja pitkin, mutta me ylitettiin heti silta pienelle Kaskisaarelle.

Lehtisaarentien parkkipaikka, silta Kaskisaarelle

Kaskisaarella tuli pian risteys, josta käännyttiin vasemmalle, Saarihuhdantielle, suuntana Mustasaari. Valitettavasti Mustasaarelle ei pääse talvisin, ja kesäisinkin ilmeisesti vain lautalla Taivallahdesta (tai omalla veneellä).

Linkki: Mustasaaren toimintakeskus https://www.mustasaarentoimintakeskus.fi/

Eli ei kun syömään eväitä rannalla ja takaisin Kaskisaaren ”ytimeen”. Eipä haittaa ettei päästy Mustasaarelle, kun Kaskisaaresta pääsee myös siltaa pitkin Lauttasaarelle.

Korkea kaareva silta vie toiselle puolelle Helsinkiä. Harmi vain, että näin meren lähellä on viiltävä kylmä tuuli. Ei auta kuin pian palata autolle.